Golf Talma

Kenttäesittely: Golf Talma, Laakso

Kävin pelaamassa Golf Talman Laakso-kentän ensimmäistä kertaa viime maanantaina. Kyseessä oli puolitosissaan pelattu kilpailu, jossa palkintona oli lähinnä kunniaa. Kenttä oli ihan mukava, vaikka kaikista ratkaisuista en pidäkään.

Golf Talma sijaitsee Sipoossa, Keravan korkeudella nelostien lähellä. Ajoaika Hermannista on noin puoli tuntia, mikä on hyvin kohtuullinen. Talma on golfkeskus, jossa on kaksi kenttää, Laakso ja Master, sekä 9-reikäinen par 3 -harjoituskenttä. Rangella lyödään ruoholta ja lisäksi ihan klubitalon vieressä on kaksi puttigriiniä sekä kaksi lähipelialuetta, joissa voi lyödä pitkiäkin pitchejä. Harjoitusfasiliteeteiltaan Talma olikin todella positiivinen yllätys.

Klubitalon fasiliteetit ovat hyvää perustasoa ja parkkipaikalla on paljon tilaa. Viitoitus klubille oli yllättävän vaatimaton, mutta perille löytyi kuitenkin helposti.

 

Ruohorange, jes!
Ruohorange, jes!

Talman toimitusjohtaja Ismo Haaponiemi kertoi kisan osallistujille kentän taustoista. Alun perin kentän tontille piti kuulemma tulla Keskon keskusvarasto, mutta yhtiö löysi toisen tontin paremmalta paikalta Vantaalta. Varaston sijaan päätettiin rakentaa golfkeskus, joka valmistui 1980-luvun lopulla. Jossain vaiheessa yhtiö alkoi luopua osakkeistaan ja myi niitä kuulemma K- ja Intersport-kauppiaille. Nykyään isolla osalla osakkaista ei ole mitään yhteyttä K-ryhmään – yhtiön suurin omistaja tosin on yhä Kesko 46 osakkeella ja 4,38 prosentin ääniosuudella.

Talman Master-kentällä pelattiin Challenge Tourin kisoja vuosina 2001–2003 nimellä Talma Finnish Challenge. Vuonna 2002 kisan jaetulla seitsemännellä sijalla olivat Pasi Purhonen ja muuan belgialainen pommittaja ja vuonna 2003 jaetulla 85. sijalla eräs nuorimies Etelä-Afrikasta, samassa tuloksessa (MC) kuin @Jask_a Mäkitalo.

Minulta Master jäi tulevaan kertaan, nyt pelattiin helpompaa Laakso-kenttää. Ensikertalaiselle jäi paljon hampaankoloon.

Laakson etuysi: lyhyen tuntuinen, hyvää lyöntipeliä

Ykkösväylällä tiputteli muutaman pisaran vettä, mutta loppurundi meni hienossa säässä. Kenttä oli hyvässä kunnossa, ja kuten 25-vuotiaalle peliareenalle kuuluu, se istuu hienosti ympäristöönsä. Erityiskiitoksen kenttä ansaitsee lyhyistä siirtymistä griiniltä tiille ja siitä, että lähipelialue on aivan ykkös- ja kymppitiin vieressä.

Etualalla puttigriini, vasemmalla ykkös- ja kymppitiit ja oikealla pitch-harjoitusalue. Nice!
Etualalla puttigriini, vasemmalla puiden vieressä ykkös- ja kymppitiit ja kuvan oikeassa reunassa pitch-harjoitusalue. Nice!

Lyöntipeli oli alkurundilla – voisi sanoa – jo totutun solidia. Etuysillä löin 5/7 väyläosumaa eivätkä missitkään olleet kovin isoja. Kolmosväylällä olleeseen pisin drive -kilpailuun löin selkeän johtotuloksen, noin 250 metriä (hävisin kisan lopulta ladypelaajalle). Myös griiniosumia tuli kivasti, 4/9, ja itse asiassa kaikki missit olivat todella lähellä osumaa.

Jos kenttä olisi ollut tuttu, olisin avannut kuudennen ja etenkin yhdeksännen väylän draiverilla spoonin sijasta ja yrittänyt päästä yhdellä päälle tai ainakin hyvin lähelle. Tiiltä ei oikein hahmottanut väylää kokonaan, kun griiniä tai edes lippua ei näkynyt. Toisaalta ysin lähestyminen 70 metristä onnistui todella hyvin.

Minun palloni kuvan oikeassa laidassa, n. 20 metriä pidemmällä kuin edellinen.
Minun palloni näkyy kuvan oikeassa laidassa, n. 15 metriä pidemmällä kuin edellinen. 6. väylä ja pisin drive -skaban johtopaikka.
9. väylän lähestyminen aivan pin high. Kahden putin par.
9. väylän lähestyminen aivan pin high. Kahden putin par.

Kahdella ensimmäisellä griinillä jäädyin ja otin kolme puttia lyhyeltä matkalta tehden tuplabogit. Loppurundilla putit upposivat melko hyvin. Jouduin tosin puttaamaan pitkähköjä paluuputteja pelastaakseni parin tai bogin. Griinit olivat nopeita enkä ihan päässyt niiden kanssa sinuiksi.

Olen ehkä nyt tottunut pelaamaan pitkiä kenttiä (etenkin Vuosaari), koska Laakson etuysi tuntui lyhyeltä. Mittaa on 2864 metriä, joka lienee kuitenkin aikalailla keskimääräinen. 450 metrinen par 5 sekä 305 ja 306 metriset par 4:t ovat minun mielestä lyhyitä, varsinkin kun tilaa draivata oli kohtuullisesti.

Väylät kulkivat ylä- ja alamäkeen ja kumpuilivat, mistä en ollenkaan pitänyt muutamassa kohtaa. 6., 7. ja 9. väylien avausten alastuloalueet eivät näy tiille, eikä caddiemasterilta saadusta väyläoppasta ollut riittävästi apua. Väyläopas tuntui olevan joiltain osin vanhentunut: etenkin puiden sijainti kartalla tuntui paikoin kummalliselta.

Tilaa on, ja mukavat maisemat. Kenttä istuu ympäristöönsä hyvin.
Tilaa on, ja mukavat maisemat. Välialueet on perattu ja kenttä istuu ympäristöönsä hyvin. Tämä on 7. väylä, avauslyönnin alastuloalue kuvan keskikohdalla.

Takaysi: keskittyminen herpaantui, huipputulos meni

Olin kymmenen väylän jälkeen tilanteessa +6, mikä on itselleni todella hyvin, varsinkin vieraalla kentällä. En kuitenkaan laskenut tulosta tai ajatellut tulevaa, vaan pyrin pelaamaan lyönnin kerrallaan. Tämä on asia, johon olen keskittynyt muutamalla viime rundilla, ja vaikutus on ollut hyvä.

Layoutiltaan kentän huonoin väylä on mielestäni 11.: par 5, joka on ikään kuin salaman tai loivan s-kirjaimen muotoinen. Tiillä tuntui, että oli pakko lyödä 200-metrinen sijoitus mutkaan, koska läpi ei uskaltanut. Löin vinoon pelaamattomaan paikkaan ja jouduin ottamaan dropin. Sain pelattua bogiin, ja huomasin, että olisin voinut hyvin lyödä draiverilla mutkaan tai sen yli. Väyläoppaasta ei tässäkään ollut apua – seuraavalla kerralla tiedän paremmin.

Väylät 12–14 pelasin kuusi yli parin, mikä romutti huipputuloksen. Etenkin 12. väylälle tehty triplabogi oli ”aivan turha”: huono rautalyönti, vähän pitkä pitch, pari huonoa chippiä ja kaksi puttia. Keskittyminen herpaantui tiillä ja chipatessa. 14.:llä löin avauksen lampeen. 15.:llä puttasin sisään foregriiniltä ja kolmella viimeisellä löin huonon tuurin väylämissit. Viimeisellä väylällä löin surkean wedgen kolmestakymmenestä metristä bunkkeriin enkä saanut sand save -paria tehtyä. Takaysin tulos oli +10, 46 lyöntiä. Vain yksi väyläosuma ja yksi griiniosuma – silloin ei yleensä tulosta synny.

Talmassa on panostettu vesiesteiden ulkonäköön mielestäni onnistuneesti. On siltoja ja suihkulähteitä.
Talmassa on panostettu vesiesteiden ulkonäköön mielestäni onnistuneesti. On siltoja ja suihkulähteitä. Tässä 18. väylän loppupuoli.

Tulos: scr-kisan voitto ja kesän toiseksi paras rundi

Kaikesta huolimatta pelasin 88 lyönnin kierroksen eli 16 lyöntiä yli parin. Tasan tasoitukseeni siis. Sain 36 bogipistettä, jolla olin tasoitussarjan viides, mutta voitin tasoituksettoman sarjan. Tulos 88 on tämän kesän toiseksi paras ja kautta aikojen tilastossani kolmanneksi kovin tulos.

Tuloskortti by TourCaddie.
Tuloskortti by TOURCaddie.

Talmasta jäi vähän kaksijakoinen fiilis: harjoitusalueet olivat esimerkilliset ja kenttä hyvässä kunnossa, mutta layoutin kikkailut harmittivat. Kentällä ei ole minkäänlaisia väyläkarttoja, joten ilman väyläopasta olisimme olleet joutuneet lyömään vielä enemmän sokkona. Toimitusjohtaja Haaponiemi kertoi suunnitelmista hankkia kunnolliset väylätaulut tiibokseihin, mikä on mielestäni todella hyvä idea.

Golf Talma on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. Jos haluaa treenata pitchejä tai lyödä rangella ruoholta, Talma on hyvä vaihtoehto Helsingistä koilliseen liikkuville.