IMG_2359

Holari! Kenttäesittely: Hill Side Golf, Valley

Hill Side Golf Vihdissä on mukava golfkeskus, jossa pelikin sujui. Tein oman lyöntipeliennätykseni, joka oli paljolti lyömäni holarin ansiota.

Viime vuoden syyskuussa pelasin Hill Side Golfin Valley-kentän ensimmäistä kertaa. Se oli elämäni hurjin kierros: vettä satoi koko kierroksen ajan, pääasiassa ihan kaatamalla. Koska kyseessä oli eräät mestaruuskilpailut, ei kierrosta jätetty kesken (vaikka olisi kyllä pitänyt). Saappaat jalassa ja sateenpitävä asu päällä pelattu rundi ei mairitellut kenttää, joten oli reilua antaa sille uusi mahdollisuus.

Palasin Vihtiin elokuun viimeisenä lauantaina. Hill Sidessä on kaksi kenttää, joista Hill on varattu vain osakkaille ja heidän vierailleen – onpa osakkaille Talin tapaan myös oma parkkipaikka aivan klubitalon vieressä, kun vieraat saavat kävellä vähän kauempaa. Valley-kentälle taasen pääsee jopa ilman green cardia, kunhan ryhmässä on yksi kortin omaava peluri. Toisaalta Suomessa pelattavista naisten kisoista kovatasoisin, LET Access -kiertueen HLR Golf  Academy Open, pelataan nimenomaan Valleyllä, mikä kertoo jotain kentän tasosta.

Hill Siden rangella lyödään ruoholta hyvillä palloilla, ja lähipelialuekin on keskimääräistä parempi. Klubin vierellä on puttigriini, mutta varsinainen range on vähän kaukana ainakin Valleyn ykköstiiltä.

Tällä kertaa rangen sijainnilla ei tosin ollut merkitystä, sillä pölähdin paikalle noin varttia ennen starttiaikaani. Nopean lämmittelyn ehdin tehdä, mutta puttaaminen jäi enkä edes muistanut täyttää juomapullojani.

Etuysillä hyviä paikkoja, huonoa lähipeliä

Hill Siden klubitalo on ihan perushyvä. Kaksikerroksisen rakennuksen alakerrassa on caddiemasterin tiski ja pieni Golf Pointin ylläpitämä ”pro shop”. Yhtä juttua en ihan ymmärrä: miksi pukuhuoneisiin mentäessä pitää piipahtaa ulkona? Ehkä jostain pääsee sisäkauttakin, sen verran erikoiselta järjestelyltä tämä vaikuttaa. Pukkarit sinänsä ovat riittävät.

Klubitalon takametsän hyppyrimäki on hauska maamerkki. Siitä on hypätty kuulemma ainakin 1980-luvulla.
Klubitalon takametsän hyppyrimäki on hauska maamerkki. Siitä on hypätty kuulemma ainakin 1980-luvulla.
Valley-kentän ensimmäinen väylä on noin 200-metrinen par 3, joka lyödään korkealta ylhäältä alas. Griinin oikealla puolella on lampi ja vasemmalla tiheä metsikkö. Mielestäni väylä on avausväyläksi aivan liian erikoinen – varsinkin ensikertalaiselle pituuden arviointi on hankalaa ja layout turhan kuumottava. Maisemat alas laaksoon ovat kuitenkin hienot ja viereisessä metsässä seisova hyppyrimäki näyttää hauskalta.
Hill Side Golf Valley 1st tee
Valleyn ykköstiiltä on hienot näkymät laaksoon, mutta avausväyläksi ykkönen on turhan kuumottava. Kakkosväylä lähtee oikealle ja kolmonen tulee sitä vastaan takaisin – kolmosgriini näkyy kuvan keskellä olevan puun oikealla puolella.

Kuten arvata saattaa, avauslyönti ei onnistunut. Löin hukin metsikön reunan suuntaan ja osuin asvaltoituun golfautotiehen. Pomppu oli korkea, mutta laskeutumispaikkaa ei näkynyt ylös tiille. Varapallo lähti griinin suuntaan, mutta pituutta ei pystynyt arvioimaan – pallo löytyi griinin takaa. Ykköspallo löytyi viereiseltä, 9. väylältä. Sain tuhrittua kolmen putin tuplabogin; griinit Valleyllä ovat muodokkaat.

Kakkonen on helppo väylä, jolla löin huonon lähestymisen. Bogi. Kolmosen aivan luokaton hukkiavaus kaarsi kakkosväylän yli. Sain kolmannen lyönnin osumaan griiniin reilusta 200 metristä raffista – tämä oli yksi alkurundin kulminaatiolyöntejä ja yksi parhaista spooneista ikinä. Tein kuitenkin kolmen putin bogin.

Neljäs väylä, par 3 (keltaisilta 212 metriä), on mielestäni myöskin epäonnistunut. Väylän vasemmassa reunassa on vesieste koko matkan ja ennen griiniä on i-s-o bunkkeri. Griini on lisäksi kumpuileva, ja tällä kertaa lippukin sattui olemaan hankalassa paikassa. Todella vaikea par 3 etenkin, jos on yhtään vastatuulta (kuten nyt oli). Löin vinon avauksen, ja tein kolmen putin tuplan.

Viides ja kuudes väylä kulkevat vastakkain. Molemmat ovat lyhyitä ja griinit ovat leppoisempia kuin aiemmilla väylillä. Chippi ja kaksi puttia -bogit.

Myös väylät 7, 8 ja 9 ovat mielestäni helpohkoja: lyhyitä ja selkeitä. Seiskan ja ysin griinit tosin ovat vaikeat, mutta muuten tulosta pystyy tekemään. Seiskalle löin unelma-avauksen (n. 270 metriä) ja pääsin lähestymään ylämäkeen lyötävää griiniä 70 metristä. Tein parin samoin kuin seuraavalle, lyhyelle par 3:lle. Ysillä sähläsin hyvän avauksen jälkeen lähestymisen bunkkeriin, josta sähläsin lisää ja tein lopulta tuplan.

Valleyn 9. väylä on lyhyt par 4, jonka lähestyminen lyödään ylämäkeen.
Valleyn 9. väylä on lyhyt par 4, jonka lähestyminen lyödään ylämäkeen. Tämä kuva tiiltä: avaus tuonne vasemmalla olevan väyläbunkkerin tasalle ja siitä sitten ylämäkeen oikealle.

Olin etuysin jälkeen tilanteessa +10 (netto +2), mikä on melko keskimääräinen omaan pelitasooni nähden – 45 lyöntiä. Muutamia helppoja lyöntejä kentälle jäi, mutta niin aina. Etuysi on melko leppoisa, mutta ykkönen ja nelonen ovat mielestäni huonoja golfväyliä. Ysin griiniltä kivutaan mäen päälle takaisin niin, että syke nousee. Klubitalo jää näppärästi kulkureitille kymppitiille mentäessä.

Takaysi: holari ja paljon hyviä lyöntejä

Takaysille lähdin täysien vesipullojen ja hyvän fiiliksen kanssa. Pelihuumori oli hyvä vaikka ysin tupla harmitti. Jouduimme odottelemaan kymppitiillä griinin tyhjentymistä – Valleyllä myös takaysi alkaa par 3 -väylällä. Kympin tiiboksin vieressä on ykköstii, jolta oli lähdössä pelaajia jotain kisaa pelaamaan. Ehdin katsella parin ryhmän avauksia ennen omaa lyöntiäni.

Kymmenes väylä lyödään jälleen alamäkeen.
Kymmenes väylä lyödään jälleen jyrkähköön alamäkeen.

Kymmenes väylä on alaspäin lyötävä, 146-metrinen par 3. Griini viettää oikealta vasemmalle, ja lippu oli suurinpiirtein keskellä. Löin rautaseiskalla pienen draw’n, joka putosi lipun oikealle puolelle. Jälkikäteen mittasin matkaksi noin kahdeksan metriä. Pallo valui kohti reikää, ja huudahdin ”get in the hole!”. Ja sitten se meni. Peliurani ensimmäinen holari. Huutoani ja hyppelyäni todistivat pelikavereideni lisäksi ykköstiin kisaporukat ja takanamme tulevan ryhmän pelaajat. Mahtava fiilis!

Rauta 7 ja väylätaulu.
Rauta 7 ja väylätaulu.
Tähän se tuli alas ja valui reikään!
Tähän se tuli alas ja valui reikään!
Siellä. TaylorMade Lethal, sattumalta vielä nro 1.
Siellä. TaylorMade Lethal, sattumalta vielä nro 1.
Pakollinen poseeraus.
Pakollinen poseeraus.

Yritin soittaa kentältä caddiemasterille, että varmistaa skumpat kylmään, mutta kukaan ei vastannut. Harmi, mutta toisaalta pelikaveritkin lähtivät pelin jälkeen heti kotiin enkä itsekään sitten jäänyt lasilliselle – kotona kyllä juhlistin asiaa.

Yhdestoista väylä sijaitsee pienen kävelyn päässä, mikä oli ihan hyvä: sain fiilisteltyä holaria vähän pidempään ja toisaalta kasattua ajatukset ennen seuraavaa draivia. 11. väylä on yksi suosikeistani: 440-metrinen par 5, jonka pystyy hyvin lyömään kakkosella päälle, jos osuu draivilla latuun. En tietenkään osunut, vaikka löinkin pitkän ja hyvän lyönnin. Holari-adrenaliinit tuntuivat lyönnissä, ja pallo löytyi vasemmalta heinikosta. Matkaa griinille oli vajaa parisataa metriä, ja sain aikaan hyvän osuman, joka lennätti pallon 10 metrin päähän griinistä. Lähipelisotkujen ja kolmen putin jälkeen kirjasin korttiin tuplan.

Tässä vaiheessa voisi jo todeta, että tykkään Valleyn takaysistä etuysiä enemmän. 12. väylä esimerkiksi on peruskiva par 3, joka sekin lyödään ylhäältä alas. Tein up&down-parin. Sivuhuomio: mitenhän paljon Hill-kentällä lyödään ylä- ja alamäkeen, kun Valley on paikoitellen aikamoista kiipeämistä?

Kolmastoista väylä on risk&reward-tyyppinen, 460-metrinen par 5: väylän poikki vinosti oikealta vasemmalle kulkee lammeksi levenevä oja, jonka ylittämällä pääsee kokeilemaan kakkosta griinille. Avaus vaatii kuitenkin pituutta ja tarkkuutta, koska oikealle ei kannata missata: siellä on metsää.

Hirvittävän draivin jälkeen matkaa griinille oli noin 180 metriä.
Draivi päätyi nuolen osoittamaan paikkaan väylän vasempaan reunaan. Matkaa griinille jäi noin 180 metriä eli draivin mitta oli 280 metriä. Perfect.

Löin todella hyvän kakkoslyönnin neloshybridilläni: pallo tuli griinille alas ja eagle-putti oli jopa tehtävissä. Draivin riski siis kannatti. Tökkäsin birkkuputin pari senttiä reiän ohi, joten tap-in-par siitä sitten tuli.

Eagle-putilla mittaa noin viisi metriä. Varma par. Taustalla näkyy kentän huonoin väylä, 15. (kallio, jota jyrkkä dogleg kiertää).
Eagle-putilla mittaa noin viisi metriä. Varma par. Taustalla näkyy kentän huonoin väylä, 15. (kallioseinämä, jota jyrkkä dogleg kiertää).

Jos etuysillä on pari huonosti suunniteltua väylää, on niitä myös takaysillä: 14. vielä menettelee, mutta 15. on ihan kummallinen. Neljästoista on 274-metrinen par 4, jossa pitää lyödä avaus keskiraudalla ja nostaa lähestyminen wedgellä ojan yli bunkkerien suojaamalle griinille. Draiverlla ei ole mitään järkeä lyödä, vaikka mitta riittäisi – riskit ovat liian suuret. Löin lähestymisen bunuun, jossa löin kaksi kertaa, ja kerran griinillä. Bogi.

Valleyn viidestoista on kentän huonoin väylä. Vasemmalla on oja, oikealla valtava kallioseinämä, jonka ympäri väylä kiertää. Mittaa on 282 metriä, mutta käytännössä slaissi-spooni riittäisi griinille. Nyt löin kolmoshybridillä faden, ja matkaa griinille jäi parikymmentä metriä. Tein perus-parin. En nähnyt alastuloaluetta tiille, vaan löin kallioseinän reunan yli. Voin kuvitella, miten osa pelaajista aina lyö slaissin metsään (kuten toinen pelikavereistani) tai hukin ojaan. Ensikertalaiset varsinkin lienevät aikalailla vaikeuksissa layoutin kanssa. Väylän griini sentään on melko flätti.

Väylät 16.–18. ovat mielestäni hyviä päätösreikiä. Kuudestoista on selkeä, pitkähkö par 4, jossa tein hyvän lähestymisen jälkeen parin. Tässä vaiheessa aloin aavistella, että on tulossa hyvä tulos, mikä sotki keskittymisen 17. tiillä. Avaus pahasti vasemmalle pitkään heinään, josta vasta toisella yrityksellä griinin lähelle. Pelastin bogin pitkällä putilla.

Viimeiselle väylälle tultaessa oli jännitystä ehkä enemmän kuin aiemmin. Valleyn lopetusväylä on onneksi selkeä: reilusti tilaa avaukselle ja lähestyminen ylämäkeen. Löin hyvän draivin, mutta mokasin lähestymisen. Chippi ja kaksi puttia, bogi tauluun ja 39 lyöntiä (+3) takaysille.

18. griiniltä on pitkähkö kävely takaisin klubille. Ehdin päivittää GameBookin ja tajusin, että tein ennätykseni: 84 lyöntiä  (+13) eli netto 69. Ei yhtään rankkaria tai triplaa, holari ja kuusi paria – poikkeuksellisen hyvää peliä. mikä tarkoitti 40 bogipistettä ja siten tasoituksen laskua 13,9:ään. Jossiteltavaakin jäi ainakin tuon neljän lyönnin verran – unelmapelillä olisi ehkä voinut alittaa maagisen kasikympin rajan.

Kaiken kaikkiaan Hill Sidestä jäi paljon parempi fiilis kuin ensimmäisellä kerralla. Valleyn etuysi on heikompi, ja kenttä päättyy mielestäni kivasti. Itselleni on tärkeää syödä rundin aikana jotain, ja Hill Sidessä tämä korostuu korkeuserojen myötä.

Hill Side Golfin Valley on pienine puutteineenkin kiva kenttä, jolla pystyy tekemään tulosta (ilman holariakin :)). Hill Side on hinnoitellut green feen opiskelijoille erikseen, mistä voi antaa plussaa. Hill-kenttä täytyy vielä testata, jotta kokonaisarvion voisi antaa, mutta Valley ainakin  on tutustumisen arvoinen. Isoin miinus on helsinkiläisen silmin sijainti – matka kestää puolisentoista tuntia.

Kivasti loistaa tuo kymppiväylän oranssi ykkönen. Kortti on TourCaddie-sovelluksen tekemä.
Kivasti loistaa tuo kymppiväylän oranssi ykkönen. Kortti on TourCaddie-sovelluksen tekemä.