Puolen tunnin fillarimatka Taliin käy hyvästä alkulämmittelystä.

Golfia kaupungissa ilman autoa

Golfia kaupunkilaisisän näkökulmasta – siinä yksi syy tämän blogin perustamiselle. Tässä blogauksessa pohdin, millaisia reunaehtoja golfille asettavat pienten lasten perheen arki, autottomuus ja halu kehittyä lajissa. Yritän kuvata sitä, miten itse olen harrastukseni järjestänyt ja mitä se arjen pyörittämisessä tarkoittaa.

Ensin vähän taustaa: minulla on kaksi alle kouluikäistä lasta, asun Helsingin itäisessä kantakaupungissa, en omista autoa. Työmatkat kuljen pääasiassa pyörällä. Olen seurannut golfia telkkarista pitkään ja uskon ymmärtäväni lajia teoriassa melko hyvin. Haluan kehittyä pelaajana ja päästä singeliin. Ajattelin pelata Mid Tourilla sitten, kun olen sen ikäinen, ja toivon, etten täysin jäisi jalkoihin – treenattava on.

Omassa arjessani golf on läsnä päivittäin, mutta kentällä olen harvoin – perheen, työn ja golfin yhdistelmä ei tunnetusti ole kaikkein helpoin. Tänä kesänä golf on ollut minulle jotain tämänlaista: seuraan netistä ja tv:n maksukanavilta eri tourien kisoja; katson opetusvideoita, luen golflehtiä ja -nettisivuja; puttailen satunnaisesti olohuoneessa, pelailen pihalla ja joskus lähipuistossa; treenaan rangella ehkä kerran viikossa tunnin-pari osittain pojan kanssa, joskus yksin vähän pidempään; pelaan kerran kahdessa viikossa kokonaisen rundin ja joskus 9 reiän kierroksen.

Ajatusenergiaa golfiin kuluu paljon, mutta varsinaiseen lajiharjoitteluun ja pelaamiseen vähänlaisesti. Tai no, ”vähän” on suhteellinen käsite – tänä kesänä olen käyttänyt golfiin aikaa enemmän kuin vuosikausiin.

Golfin kalleudesta

Golf on edelleen monen mielikuvissa rikkaiden laji. Kalliit osakkeet, isot autot, hassut vaatteet ja sikariportaan pelaajat olivat todellisuutta vielä 1990-luvulla, mutta kuten tiedetään, on peli muuttunut yhä laajemman harrastajapohjan lajiksi. On toisaalta selvää, että golf on kalliimpi kuin moni muu harrastus. Lajin aloittamisen kynnys muodostuu monille edelleen liian korkeaksi paljolti näiden mielikuvien ja kalliiden kertamaksujen vuoksi. (Golfliiton Kansallinen golfviikko pyrki muuttamaan mielikuvia ja houkutella uusia harrastajia – olisikin kiva nähdä jonkinlainen arvio siitä, miten tavoitteissa onnistuttiin.)

Golfia kuitenkaan mielestäni tarvitse pelata kalliisti, vaan monessa kohtaa voi säästää: välineet voi hankkia käytettynä, pelilippuja tai muita tapoja pelata edullisesti on saatavilla ja golfkentällä voi käyttää pääosin samoja (urheilu)vaatteita kuin muissakin ulkoilulajeissa.

Mielikuva golfin kalleudesta pitää paikkansa ainakin toisesta näkökulmasta: golf on mielestäni kallista – ei rahan takia vaan siksi, että se vie niin paljon aikaa. Kehittyäkseen pitää treenata, ja pelaaminen kestää tuntikausia siirtymisineen ja jälkipeleineen. Ylipitkiä kierrosaikoja pidetään jopa lajin suurimpana uhkana. Niukin resurssi, joka itselläni golfiin kohdistuu, on nimenomaan aika.

Miten tähän kuvioon sopii autoton, työssäkäyvä isä, joka haluaisi kehittyä pelaajana?

Golfia ilman autoa

Kuten edellä ja aiemmissakin blogauksissa olen kuvannut, on tämä kesä ollut aktiivisempi kuin moneen vuoteen. Olen treenannut melko säännöllisesti ja pelannutkin kymmenkunta täyttä kierrosta ja lisäksi yhdeksän reiän pelejä. Aktiivipelaajan näkökulmasta todella vähän, mutta omasta, pienten lasten isän näkökulmastani ihan mukavasti.

Kuljen kentälle yleensä julkisilla tai fillarilla. Puolessa tunnissa poljen Taliin, jossa pääsee treenaamaan ruoholta ja kohtuullisen hyvällä lähipelialueella. Fillaroidessa tulee näppärästi hoidettua myös alkulämmittely. Tänä kesänä olen kuitenkin eniten pelannut ja treenannut Vuosaaressa, jonne olen yleensä mennyt pojan kanssa bussi–metro–bussi-yhdistelmällä. Se on erittäin näppärä tapa, parilla eurolla lähes ovelta ovelle 40 minuutissa.

Matka-aika lyhenee 25 minuuttiin, jos viitsii roudata fillarin metrossa. Parina viime kesänä olen pyörän ja bägin kanssa metrolla kulkenut. Tämä ei liene kovin yleistä; olen usein saanut osakseni ihmetteleviä katseita.

Puolen tunnin fillarimatka Taliin käy hyvästä alkulämmittelystä.
Puolen tunnin fillarimatka Taliin käy hyvästä alkulämmittelystä.

Autottomuus ohjaa pelaamisen valintaa: pelaan ja treenaan siellä, minne on helppo päästä ilman autoa. Käytännössä siis lähinnä Vuosaaressa ja Talissa, jossa lähinnä treenaan – green fee -pelaaminen Talissa olisi aivan liian tyyristä. Olen lisäksi tänä kesänä pelannut kahdesti Hiekkaharju Golfissa, jonne pääsee helposti pyörä–juna-yhdistelmällä tai pelkällä junalla, vaikka totuuden nimissä on sanottava matka-ajan venyvän vähän turhan pitkäksi.

Tulinpa testanneeksi loppukaudesta pojan kanssa myös Laajasalon Golfin, joka onkin mukava pikkukenttä, ja ansaitsee oman esittelynsä myöhemmin.

Helsingin kentistä on pelaamatta vielä Paloheinä Golf, jonne pääsee bussilla melko vaivattomasti. Ringsiden, SHG:n, EGS:n, Tapiola Golfin, Gumbölen ja vaikkapa Keimola Golfin kentille on jo hiukan turhan hankalaa sujutella julkisilla, idän suunnan kentistä puhumattakaan.

Kauempana oleville kentille mennessä olenkin järjestänyt itselleni laina-auton kavereilta tai kimppakyydin joltain kanssapelaajalta. Erilaisiset autonvuokrauspalvelut (kuten kortteliauto.fi) ovat vielä kokeilematta, mutta niistä voisi hyvin varailla vaikka kerran viikossa auton käyttöön golfkierrosta varten, eivätkä liikkumisen kustannukset todennäköisesti siltikään ylittäisi oman auton käyttökuluja. Ja kestääpä autottoman budjetti muutaman vähän pidemmänkin taksikyydin silloin tällöin. (Autoilun kustannuksista mielenkiintoinen blogi on esimerkiksi ilmanfarmaria.wordpress.com.)

Tällaisella laina-autolla kelpaa täräyttää klubitalon parkkikselle.
Tällaisella laina-autolla kelpaa täräyttää klubitalon parkkikselle.

Ajankäytön rajallisuus ja kenttien valinta

Koska aikaa golfille on rajallisesti, olen tämän kesän aikana tehnyt linjauksen: en pelaa kentillä, joilla en viihdy – kentän ja fasiliteettien täytyy olla kunnossa, jotta ajan investointi kannattaa. Tai siis: mitä paremman return of investmentin investoidun ajan suhteen kenttä tarjoaa, sitä todennäköisemmin palaan kentälle toisenkin kerran. Tällä perusteella Hiekkaharju Golf ja Nevas Golf ovat valitettavasti toistaiseksi poissa listaltani – en pidä kenttien lay-outista riittävästi investoidakseni aikaa (ja rahaa) pelaamiseen.

Tärkeitä kriteerejä kentän valinnassa ovat mainitun lay-outin lisäksi treenausmahdollisuudet, klubitalon palvelut ja ehdottomasti myös hinnoittelu. Menen mieluummin pelaamaan vähän kalliimmallekin kentälle, jos tiedän sen olevan hyvässä kunnossa ja pelattavuudeltaan hyvä. Mutta ennen kaikkea hinnoittelussa painotan yhdeksän reiän green fee -mahdollisuutta.

Olen nimittäin todennut, että pelaamisen suhteen yhdeksän reiän kierrokset ovat erittäin hyvä tapa pitää tuntumaa yllä. Vuosaaressa on ollut tänä kesänä mielestäni hyvä diili iltayseille: 25 euroa 9 reiän kierroksesta, josta on kaiken lisäksi saanut GoGolfin bägilätkällä viiden euron alennuksen. (Sivuhuomiona todettakoon, että bägilätkä ja GoGolfin valinta korostaa iltaysien pelaamista on mielestäni erittäin hieno golfteko, joka toivottavasti saa jatkoa ensi kesänäkin.)

Tämä onkin oman golfharrastukseni keskeinen opetus: jos tässä elämäntilanteessa haluan kehittyä pelaajana, on hyväksyttävä se, ettei täysiä kierroksia ole mahdollista pelata kuin ehkä kerran kahdessa viikossa. Treenaamiseen taasen löytyy tunti-pari helposti ja samoin iltaysille. Olenkin pelannut joitain iltaysejä itsekseni ja joitain pojan kanssa niin, että hän on kävellyt mukana – näin kuusivuotias on saanut käsityksen kentällä käyttäytymisestä ja pelistä ylipäänsä. Toinen – aamu-uniselle epärealistinen – mahdollisuus olisi todella aikainen aamustartti keskikesän valoisaan aikaan.

Lopuksi: golf ilman autoa on haastavaa mutta kivaa

Golf on viheliäinen laji, koska se vie niin paljon aikaa. Mitä enemmän haluaa kehittyä, sitä enemmän pitää olla valmis investoimaan aikaa treenaamiseen ja pelaamiseen. Aikaa ei perhearjen pyörityksessä liialti ole, joten se on käytettävä tehokkaasti. Lenkkeily tuntuu olevan monen pienten lasten vanhemman harrastus sen matalan lähtökynnyksen vuoksi – samaa ajattelua olen tuonut omaan golftreeniini. Tämä aihe vaatii oman blogauksensa – miten kaupunkitilassa voi golfata ja kehittyä ilman pitkiä siirtymisiä kentälle tai rangelle?

Olen mielestäni hyvässä asemassa sikäli, että pystyn kulkemaan parille eri kentälle ilman autoa ja vielä nauttimaan treenaamisesta ja pelaamisesta. Hitaampaa ja hankalampaa se on, mutta toisaalta pidän ajatuksesta pelata golfia autottomana. Kantobägi kulkee selässä ja mahtuu bussiin helpohkosti. Pari kertaa olen nähnyt Vuosaaressa golfkärryn kiinnitettynä fillariin, joten sekään ei ole mahdotonta. Ymmärrän toki, ettei kaikille kentille ole mitenkään mahdollista päästä ilman omaa autoa, mutta on hauska omalta osaltani ehkä hieman rikkoa tiettyjä golfiin liittyviä stereotypioita.

Yksi helppo ratkaisu autottomaan golfiin olisi: asuinpaikan valinta golfkentän läheisyydestä. Ideaalitilanteessa asuisinkin esimerkiksi aivan Vuosaari Golfin lähellä Aurinkolahdessa, josta pääsisi 10 minuutissa fillarilla kentälle. Golfauto Aurinkolahdessa olisi liioittelua, toisin kuin Niipperissä Ringsiden vierellä. Todellisuus on kuitenkin toinen.

Olen pyrkinyt sopeuttamaan golf-harrastukseni muuhun elämään, ja onnistunut siinä mielestäni melko hyvin. Kantakaupungissa asuminen ja autottomuus eivät estä kehittymistä, ja lapsiperheenkin arkeen sopivia tapoja treenata ja pelata löytyy kyllä. Toivoisin kaikille kentille yhdeksän reiän green fee -hinnoittelua, jotta elämän ruuhkavuosia elävät voisivat pitää kiinni harrastuksestaan vähän helpommin.

2 vastausta artikkeliin ”Golfia kaupungissa ilman autoa”

  1. Miten niin SHG:n kentille on ”hiukan turhan hankalaa” kulkea julkisilla?. Esim. bussi 345:n päätepysäkki sijaitsee noin 20 metrin päässä Lakiston klubitalon ovelta. Mihin muulle kentälle pääsee julkisilla yhtä lähelle? Ei tarvitse fillaria raahata mukana.

    1. Totta, SHG:n molemmille kentille pääsee bussilla lähes ovelle. Jos asuu lähempänä Mannerheimintietä tai vaikkapa Haagassa, on etenkin Lakisto helppo ja nopeakin.

      Itselleni matka tulee vähän hankalammaksi – matkan kesto venyy tuntiin ja varttiin. Täytyy kuitenkin ensi kaudella heti testata nuokin kentät, ja varsinkin uudistettu Lakisto kiinnostaa.

      Kiitos huomiosta!