SHG-Luukki-01tee

Kenttätesti: Suur-Helsingin Golfin Luukki (GoGolf)

(Alla oleva blogaus julkaistiin 15.7.2014 GoGolfin nettisivuilla. Bägilätkä-edut yms. olivat tuolloin voimassa – nykyiset edut löytyvät GoGolfin nettisivuilta.)

GoGolfin Bägilätkä-etuna iltaysi + poletti 25 € molemmilla Suur-Helsingin Golfin kentillä.

Birkut

+ erinomaiset nettisivut, joissa mm. tietoa aloittelijoille, kenttien virtuaaliesittelyt ja videot sekä väyläoppaat
+ leppoisa tunnelma
+ aloittelijaystävällinen politiikka: maanantaisin pelaamaan ilman green cardia
+ range, lähipelialueet ja aloitustiit aivan klubin vieressä
+ kenttä hyvässä kunnossa
+ pääosin lyhyet siirtymät ja nopea pelirytmi iltarundilla


Bogit

– tiiboksien kunnossa paikoin parantamisen varaa, samoin muutamalla griinillä
– harjoittelualueet tavallista tasoa – ei varsinaisesti treenaajan paikka
Luukin ilmakuva ja kenttäesittely: http://skyx.fi/virtual/shg/luukki/
Lakiston ilmakuva ja kenttäesittely: http://skyx.fi/virtual/shg/lakisto/
Gogolfari Olli Rusaman kenttätesti Lakistosta: http://gogolf.fi/kenttatestissa-suur-helsingin-golf-lakisto/#.U8UleRY_PQM


Kenelle

Aloittelijoille ja mukavan perusgolfin ystäville. Kovat tykittäjät voivat ehkä pettyä kentän lyhyyteen, mutta meille muille haastetta riittää sopivasti. Luukki ei ole championship-kenttä, vaan selkeä ja ripeästi pelattava klubikenttä. Sopii hyvin iltaysien pelaamiseen: etuysi mukava ja nopea pelata ainakin ruuhkattomaan aikaan. Autottomalle Lakisto on vielä vähän parempi, vaikka Luukkiinkin pääsee bussilla melko lähelle.

Valkoinen Keltainen Sininen Punainen
Luukki (par 70) 5397 5181 4721 4501
Lakisto (par 71) 5944 5553 5107 4470

Alkuvaikutelma: aloittelijat tervetulleita, kaikki lähellä

Suur-Helsingin Golf on kahden kentän kokonaisuus, joka on toiminut vuosikausia monen aloittelevan golfarin ensikosketuksena täyden kierroksen peleille. SHG:n Luukin kentällä pääsee nimittäin maanataisin pelaamaan jopa ilman green cardia – toivomus on, että ryhmässä olisi yksi kokeneempi pelaaja mukana. Aloittelijoita varten SHG:n nettisivuilla on hyvä paketti perustietoa golfin aloittamisesta ja mm. kentällä liikkumisesta.

En tiedä, milloin SHG on aloittelijamyönteisen linjansa valinnut, mutta mielestäni se on esimerkillistä politiikkaa – toivottavasti avoimet maanantait jatkuvat myös tulevina kausina. Itsekin muistan pelanneeni ensimmäisen täyden kierrokseni Luukissa vuosituhannen vaihteessa. Aloittelijoita varten on etuysillä oranssit ”etutiit”, mikä epäilemättä estää kentän tukkeutumista.

Luukkiin on helppo löytää, ja ajomatka Helsingin keskustasta oli kuuden aikaan illalla noin 35 minuuttia. Kentälle pääsee myös bussilla: pysäkiltä klubille on matkaa puolisen kilometriä. SHG:n toisselle kentälle, Lakistoon, pääsee bussilla aivan klubitalon viereen noin tunnissa Helsingin keskustasta. SHG onkin autottomalle golfarille yksi mahdollinen vaihtoehto, varsinkin, jos asuu Mannerheimintien tai Vihdintien lähellä.

Saapuessamme oli parkkialue täynnä autoja, mikä mielestäni on hyvä merkki. Luukissa kaikki on lähellä: parkkialueelta klubille on vain muutama kymmenen metriä, range ja harjoitusalueet ovat aivan klubin vieressä ja ykköstii on heti pukuhuonerakennuksen takana. Ensivaikutelma klubitalosta ja ympäristöstä oli selkeä: Luukki vaikutti mukavalta klubikentältä, jossa pelaaminen on mutkatonta eikä turhan pröystäilevää. Perusgolfia vanhalla, ympäristöönsä istuvalla kentällä.

Luukin klubitalon terassilta aukeaa näkymä rangelle, 9. ja 1. rei'ille.

Helppo ja lyhyt etuysi

Lähdimme pelikaverini Jussin kanssa kentälle seitsemän aikaan illalla. Pelasimme aivan keskenämme, mikä oli yllättävää – missä kaikki iltapelaajat olivat? Sää oli ihanteellinen: riittävän lämmin, lähes tyyni, valoisa kesäilta. Tämä kannattaa ottaa huomioon arviota lukiessa. Kun kenttä on täynnä pelaajia ja sää tuulisempi, tulee pelaamisesta varmasti vähemmän nautinnollista.

Ykkösreikä (par 4, 344 m) meni tuntumaa hakiessa; avaukset vesiesteeseen ja tuplabogien jälkeen kakkoselle. Heti alkurundilla kävi selväksi, ettei kenttä vaadi ihmelyöntejä vaan peruspelillä pääsee hyville tuloksille. Yhdessä totesimme viime aikoina pelanneemme pidempiä ja vaikeampia kenttiä, joten Luukin leppoisuus nosti tulostasoa totutusta.

Kenttä on heinäkuun alussa hyvässä pelikunnossa. Siellä täällä oli sateiden jäljiltä vähän märkää, mutta toisaalta väylät ja raffit olivat hyvässä ruohossa. Griinit olivat mukavat putata, vaikka paikoitellen oli pieniä huonokasvuisempia laikkuja. Tiiboksit ovat usein kentän yleistason mittari: kalliilla huippukentillä ne ovat isot ja hyväkuntoiset, ns. klubikentillä yleensä pienemmät ja kunnoltaan vaihtelevat. Tämä hihavakio piti paikkansa Luukissakin, mutta peliä tiiboksien kunto ei haitannut.

Luukin ykkösväylä lähtee klubitalon vierestä. Pallo on tässä matkalla uimaan.

Kakkosreikä (par 3, 120 m) ja kolmonen (par 5, 515 m) ovat hyviä perusreikiä, joilla pystyy tekemään parin melko helpolla. Kolmosella tosin on väylän katkaiseva vesieste noin 100 metrin päässä griinistä, mikä pitää ottaa huomioon varsinkin lyhyemmän draivin jälkeen. Reikä tuntuu numerojen perusteella pitkältä, mutta pelaa lyhyempänä, koska kakkoslyönti lyödään jyrkähköön alamäkeen. Jussi teki kolmoselle hienon birkun, minä perusbogeyn vinon avauksen jälkeen.

Pienet yksityiskohdat kertovat leppoisasta klubitunnelmasta.

Oja halkaisee 3. väylän noin 100 metrin päässä griinistä. Lähestymislyönti lyödään usein alamäestä.

Luukin kenttä on rakennettu 1970-luvun lopulla melko pienelle alueelle. Kentän par-luku onkin 70 – kuusi par 3:sta, kahdeksan par 4:sta ja neljä par 5:sta. Varsinaisesta ahtaudesta ei voi puhua, mutta neljäs ja viides reikä tekevät kentän nurkassa mielestäni hieman oudon lenkin. Nelosen tiille kävellessä ohitetaan kuudennen reiän tiiauspaikka ja vitosen griiniltä kävellään kutosväylän reunaa pelisuuntaa vastaan tiiboksiin – täydellä kentällä tässä joutunee palaamaan viereiselle tielle, jottei ole edellä menevän ryhmän avausten edessä. Nelonen on lyhyt par 4 (242 m), jyrkkä dogleg vasempaan metsäsaarekkeen ympäri. Käytännössä on lyötävä avaus raudalla 100 metriin, josta lähestyminen pienelle ja muodokkaalle griinille. En kovin paljon pidä tällaisista rei’istä, joissa tuntuu olevan vain yksi mahdollinen pelistrategia. Viides reikä taasen on selkeä 143-metrinen par 3, jonka griini on pitkä ja kapea.

Viidennen reiän griini on pitkä. Jussilla oli parikymmenmetrinen birkkuputti.

Tässä vaiheessa kierrosta huomasimme olevamme meille harvinaisesti lähes täysin hiljaisella golfkentällä. Olemme ehkä sen verran tottuneita kaupungin ääniin, että nelosväylää kävellessämme molemmat totesivat hiljaisuuden tuoman rauhan. Ero esimerkiksi Vuosaari Golfin autojen tai futismatsien äänimaisemaan oli huomattava. Harmitti, etten tunne lintujen lauluääniä kovinkaan hyvin – kierroksen aikana kuulimme hienoja konsertteja kenttää ympäröivistä metsistä. Takaysillä peliämme säesti käki ja näimme, miten pääskynen metsästi syötävää tyynen vesiesteen pinnalta.

Kuudes reikä on lyhyt par 5 (vain 416 m), jolla on hankala kaksitasogriini. Toisella kerralla tietäisin sijoittaa avaukseni väylän vasempaan reunaan, josta pääsisi lyömään rautamailalla ylämäkeen kohti griiniä. Nyt avaukseni meni oikealle raffiin, josta rautaseiskalla 15 metrin päähän griinistä. Sain aikaan hyvän parin, Jussille perusbogey.

Kuudetta griiniä lähestytään ylämäkeen. Tarkalla lyönnillä pääsee päälle.

Kuudennen reiän griini on alkurundin muodokkain. Jos lippu on alatasanteella, on reikä selvästi helpompi.

Seitsemännelle tiille tullessamme olin tilanteessa +6 ja Jussi vastaavasti +4. Seitsemäs reikä on lyhyt ja selkeä par 4 (258 m), jossa hyvällä draivilla voi päästä griinille asti. Molempien avaukset lupasivat vähintään paria, mutta teimme bogin ja tuplan huonolla lähipelillä.

Seitsemäs reikä houkuttelee lyömään griinille, mutta bunkkerit ja metsä vaanivat huonoja lyöntejä.

Luukin tiitauluissa oli paikoin ns. historian havinaa.

Kahdeksas reikä (par 3, 133 m) on ylhäältä alas lyötävä par-varma reikä. Leveä griini näyttää pelisuunnassa lyhyeltä, mutta oli lopulta vastaanottava ja helpohko. Ongelmia toki tulee, jos lyö lyhyeksi tai pahasti pitkäksi, mutta ainakin tyynenä kesäiltana reikä oli helppo. Minulle par, Jussille rundin toinen birkku.

Kentän etuysi päättyy aivan klubitalon eteen. Väylä (par 4, 328 m) rajoittuu rangeen, mistä johtuen out-paalut rajaavat oikeaa reunaa. Griinin edessä on vesieste, mutta muuten yhdeksäs reikä on mukava pelata. Griini on iso ja kalteva – lipun paikka ratkaisee paljon. Pääsin puttaamaan birkkua kolmesta metristä, mutten vieläkään saanut puttia uppoamaan.

Etuysi loppuu klubille. 9. griini on iso ja tasainen, mutta vesieste uhkaa.

Pelasimme kesän parasta peliä, mutta kentän helppouden ja hyvän sään luoma pelifiilis todella vaikuttivat tuloksiimme. Jussi pelasi etuysin 41 (+6), minä 42 (+7). Luukki soveltuu hyvin ilta- tai aamuysien pelaamiseen, koska siirtymät ovat lyhyitä ja kenttä kokonaisuudessaan leppoisa ja nopea pelattava. Pallot joko löytyvät helposti tai menevät niin selvästi veteen, ulos tai metsään, ettei etsimiseen tarvitse kuluttaa aikaa.

Takaysi: laaksossa, vesiesteitä peliin

Luukin takaysi lähtee ykköstiin vierestä. Takaysillä vesiesteet vaikuttavat pelaamiseen enemmän ja rangaistuslyöntien uhka on selvästi suurempi. Me onnistuimme välttämään kaikki vedet, mikä piti tulostason korkeana. Heti kymppireiälle (par 4, 325 m) teimme hyvät bogit, sillä reiän korotettu kaksitasogriini on jopa turhan hankala: tasojen korkeusero on mielestäni liian suuri ja tasolta toiselle putatessa joutuu melko varmasti hankaluuksiin. Kentän 11. reikä on pitkä par 3 (155 m) laakson yli hankalalle griinille – Jussille hieno par, minulle hölmö bogey bunkkerin kautta.

Yhdestoista reikä on jännittävä par 3, joka lyödään ylhäältä laakson yli. Avaus vaatii tarkkuutta ja etenkin tuulella pituuskontrollia.

Kahdestoista reikä (par 4, 335 m) näyttää tiiltä melko tiukalta. Väylä rajautuu oikealta out-paaluihin ja vasemmalta vesiesteeseen. Löimme hyvät avaukset väylälle, mutta huonojen lähestymisten vuoksi korttiin merkittiin bogeyt.

Sekä kahdennentoista että kolmannentoista tiiboksin vieressä on kesämökit. Mökkien asukkaat eivät meistä häiriintyneet, ja heidän juttelunsa kuunteleminen oli tottumattomalle outoa, mutta jäi lopuksi mieleen kentän erikoispiirteenä. Kolmastoista reikä on kentän lyhyin par 3, vain 114 metriä keltaiselta tiiltä. Griini on pieni ja oikealla on vesieste, mutta tuloksenteon pitäisi olla helppoa. Söhrimme kuitenkin bogeyt.

Kentän lyhin reikä, 13. Pieni griini, vesi oikealla.

Neljännellätoista reiällä (par 4, 348 m) olin hyvin lähellä tehdä birkun, mutta jätin puttini pallon mitan lyhyeksi. Jussikin teki tälle selkeälle perusreiälle parin. Neljästoista on hyvä esimerkki Luukin lay-outista: tiiltä näkee koko väylän ja etenkin kohdealueen hyvin eikä pallon sijaintia avauksen jälkeen tarvitse arvuutella. Myös takaysillä siirtymät ovat lyhyitä, ja kenttä on pelattavissa nopeasti.

Takaysi kulkee mukavasti laaksossa, jossa käki säesti pelaamistamme koko matkan.

Kentän hienoin par 3 oli vuorossa seuraavaksi. Viidestoista reikä (160 m) kääntää pelisuunnan pois klubitalolta kentän takanurkkaa kohti. Aloittelevalle pelaajalle viidestoista aiheuttanee jännitystä: oikealla on oja ja lampi, jotka nielevät slaissiavaukset armotta. Toisaalta vasemmalla on tilaa, kunhan ei lyö etubunkkereihin. Kauniiden puiden reunustama griini oli yllättävän hankala: tein kolmen putin bogeyn, Jussi sähelsi tuplan.

Kuvassa 15. griini 17. väylältä kuvattuna. Puut reunustavat griiniä vasemmalta kauniisti.

Kuudestoista ja seitsemästoista reikä olivat mielestäni ehkä pelillisesti mukavimmat, vaikka pelasinkin ne yhteensä kolme yli parin. 16. reikä on vain 430-metrinen par 5, joten toinen lyönti on mahdollista lyödä griinille tai ainakin sen lähelle. Riskillä voi tehdä siis jopa eaglen, vaikka bunkkerit ja hankalahko griini tätä yritystä haittaavatkin. Oma tulokseni hupeni etubunkkeriin. Seitsemästoista reikä (par 5, 448 m) pelataan edellistä vastaan, ja tarjoaa pitkälyöntiselle jälleen mahdollisuuksia parin alittamiseen. Itse löin surkean avauksen ja missasin griinin, joten merkkasin bogin. Jussi pelasi nämä molemmat pariin, mikä on mielestäni hyvä suoritus. Voin hyvin nähdä, miten kilpailukierroksilla kolmella viimeisellä reiällä nähdään romahduksia ja isojakin nousuja.

17. väylä kulkee kolmannen ja 16. väylän välissä. Draiville on tilaa, ja pallon alastulopaikka näkyy hyvin tiille.

Jussilla birkkuputti takahyllyltä alas. Kahden putin par.

Luukin viimeinen reikä on sopivan haastava par 4 (371 m). Avaus lyödään loivasti oikealle kaartavalle väylälle, jota vesieste reunustaa vasemmalla. Iso griini on pelisuunnassa vinosti pitkulainen, ja lipun paikka ratkaisee, miten paljon oikealla oleva lampi tulee mukaan peliin. Griiniä lähestyessämme huomasimme olevamme ainoat pelaajat kentällä. Kello lähestyi kymmentä, mutta valoa riitti hyvin. Huono lähipeli kostautui jälleen: Jussi teki harmillisen tuplan, minä puolestani bogin.

Loppufiilikset

Tyhjälle parkkipaikalle kävellessäni totesin Jussin pelanneen 83 lyönnin ennätyskierroksen (-6 tasoitukseen nähden). Itse pelasin 86 (+1), mikä on kesän paras tulos toistaiseksi. Kaiken kaikkiaan Luukista jäi positiivinen kokonaiskuva: leppoisa ja selkeä lay-out, lyhyet siirtymät ja hyvä kunto. Suosittelen Luukkia kaikentasoisille pelaajille ja etenkin heille, jotka haluavat pelata leppoisaa perusgolfia. Iltakierroksella ruuhka ei ollut ongelma, ja kierroksemme kesti (kameran kanssa kiertäen) 3 tuntia 45 minuuttia.