Kytäjä Golf North West 9. tii

Viikon kenttä: Kytäjä Golf North West (GoGolf)

(Alla oleva blogaus julkaistiin 30.7.2014 GoGolfin nettisivuilla. Bägilätkä-edut yms. olivat tuolloin voimassa – nykyiset edut löytyvät GoGolfin nettisivuilta.)

Aijai. Harvoin sitä pääsee Challenge Tour -kenttää pelaamaan hellepäivänä golfauton kanssa. Nyt se on mahdollista todella edullisesti GoGolfin Bägilätkällä. Viikon kenttänä 28.7.–3.8. on nimittäin Kytäjä Golf, jossa on kaksi loistavaa kenttää, South East ja North West. Kävin testaamassa uudemman, NW-kentän.

GoGolfin Bägilätkä-etuna GF + auto tai lounas 45 € molemmilla Kytäjä Golfin kentillä (norm. GF 90/120 € + auto 40 €). Muista myös artikkelin lopussa olevat Twitter- ja FB-kisat, jos peliliput kiinnostaa!


Birkut

+ kenttä huippukunnossa kaikkialta
+ lay-out ja pelattavauus omaa luokkaansa, ei kikkaväyliä tai sokkoavauksia
+ klubitalon palvelut ja pukuhuone
+ harjoitusalue Suomen parhaita
+ autodiili aivan erinomaisen hyvä

Bogit

– harjoitusalue voisi olla lähempänä
– Kytäjällä on vaikea aistia ”klubitunnelmaa”, jos sellaista pitää tärkeänä

Kenttien ilmakuva ja kenttäesittely: http://skyx.fi/virtual/kytaja/southeast/
Väyläesittelyt ja helikopterivideot (!): http://golfpiste.com/kytajagolf/kentat/?p=vaylaesittely
Matka-aika Kehä III:lta: noin 35 minuuttia Hämeenlinnanväylää pitkin


Kenelle:

Kaikille pelitasosta riippumatta. North West -kenttä on Kytäjän kentistä ehkä vähän helpompi, ja tiiboksin valinnalla pystyy tekemään pelistä sopivan vaikeaa. Kenttä on selkeä, reilu ja erinomainen pelata. Vaikka Kytäjällä on pelattu Challenge Touria, ei kyseessä missään nimessä ole vain huippupelaajien areena. Kenttä on lähes virheettömässä kunnossa, kaikki pelaamaan!

Valkoinen Sininen Keltainen Punainen
North West (par 72) 6495 (ns. 65 tii) 5970 (ns. 60 tii) 5506 (ns. 55 tii) 4818 (ns. 48 tii)
South East (par 71) 6369 (ns. 64 tii) 5930 (ns. 59 tii) 5536 (ns. 55 tii) 4887 (ns. 49 tii)

Kytäjä on pieni taajama Hyvinkään länsipuolella. Kylä on tunnettu kartanostaan, joka aikanaan oli Suomen suurimpia. Kartanon maille, Kytäjärven rantaan rakennettiin vuosituhannen vaihteessa uusi, championship-tason golfkeskus, josta tuli heti yksi suomalaisten suosikkikohteista. SE-kenttä valmistui vuonna 2003 ja NW-kenttä vuonna 2004. Kentät on suunnitellut kanadalainen Thomas McBroom.

Kytäjän kentät on rakennettu isolle alueelle isolla rahalla, mikä näkyy oikeastaan kaikessa: Pelialueet on suunniteltu ajatuksella. Range on suuri eikä siellä ole lyöntimattoja tai automaatteja, vaan pallot kuuluvat greenfeen hintaan. Klubitalo on viimeistelty ja pukuhuoneet toimivat. Ravintolassa on tilaa ja terassi on suuri. Ainakin itselleni tulee tunne, että kaikki on tehty suuremmin säästelemättä.

Harjoitusalueelle kannattaa muuten tulla ihan pelkästään treenaamaankin – 10 eurolla saa mäiskiä hyväkuntoisia palloja vaikka koko päivän. Sen verran kaukana range tosin on, että yleensä pelaamaan tullessa ajan autolla suoraan rangen parkkipaikalle, treenaan ja vasta sitten menen klubille ilmoittautumaan. Jotain harjoitusalueen tasosta kertoo, että siellä harjoittelevat mm. Mikko Ilonen ja monet muut Suomen huiput. Kytäjällä toimii Kytäjä Golf Learning Center, ja opetuksesta ja valmennuksesta vastaavat PGA Pro´t Antti Vaalas ja Timo Rauhala.

Kytäjälle kannattaa tulla sen verran ajoissa, että ehtii rangelle!

Olen pelannut vuosien varrella Kytäjän molemmilla kentillä useita kierroksia, ja pidän niistä molemmista. SE kulkee osin Kytäjärven läheisyydessä, mikä sopii minun silmääni ehkä vähän paremmin – molempien kenttien lay-out on kuitenkin aivan huippuluokkaa. NW-kentällä on vähän enemmän korkeuseroja ja se on myös kentistä lyhyempi.

NW on reilu, mutta vaativa kenttä. Tiiboksit ovat riittävän isoja, jotta aina löytyy hyväruohoinen ja tasainen kohta. Pidän erityisesti siitä, että jokaiselta tiiltä näkee lyönnin alastuloalueen selvästi kaikkine esteineen. McBroom on asettanut inhottavasti bunkkereita juuri niihin paikkoihin, joihin pallo huonon lyönnin seurauksena menee. Toisaalta draiveille on tilaa eikä esimerkiksi kentän sisäisiä out-rajoja ole kuin yhdessä kohdassa. Griinit ovat nopeita ja muodokkaita, mutta eivät mahdottomia.

Etuysi: kentän parempi puolisko

Saavuin kentälle sen verran ajoissa, että sain rauhassa viedä vaihtokamppeet pukuhuoneeseen ja käydä jututtamassa caddiemastereita. Auton avaimet olivat valmiina ja auto odotti oven vieressä. Bägi autoon, ajo-ohjeiden kertaus ja kohti ykköstiitä. NW-kentän ykköstii on puttigriinin ja taukokioskin vieressä, eikä rangellekaan ole kovin pitkä matka. Harjoitusalueella en harmikseni ehtinyt tällä kertaa käydä. Täytin vesipullot taukokioskilla, koska hellepäivänä vettä kuluisi.

Pelasin yksin kamerani kanssa (videoraportti YouTubessa), eikä kenttä muutenkaan heinäkuisena sunnuntaina ollut täynnä. Päätin pelata 60 tiiltä, joka Kytäjän värikoodeissa on sininen (järjestys on pun–kelt–sin–valk). Ykkösväylä on mukava par 4 (357 m), jossa avausta vaanivat vesieste oikealla ja bunkkerit vasemmalla. Spiikit kameralle ja pallo ilmaan – bunkkeriin. Kytäjän bunkkerihiekka on vaaleaa ja tasalaatuista, mukavaa lyödä. Nosto väylälle, siitä griinille ja kolmen putin tuplabogi. Muistin taas, että puttigriinillä todella kannattaa käydä ennen rundia.

Ykköstiin näkymä. Aijai.

Kakkosväylä on lyhyt par 4 (288 m), josta on aiemmilta pelikerroilta hyviä muistoja. Avaus keskelle, nosto griinin yli ja up&down-par. Heti parin ensimmäisen väylän aikana huomasin kentän olevan priimakunnossa kaikilta osin. Kuivia kohtia oli siellä täällä, mutta väylältä oli mukava lyödä. Parilla griinillä oli remonttien jäljiltä pientä vajaakasvua, mikä ei kyllä peliä haitannut.

Kentän ensimmäisellä par 5:llä, kolmosväylällä sotkin korttini pahan kerran. Väylä on pitkähkö (477 m), mutta doglegin oikaiseminen lyhentää matkaa. Pelasin väylän ns. pitkän mukaan lyöden avauksen vasemmalle. Olin kolmannella lyönnillä griinibunkkerissa, minkä jälkeen löin erilaisia lähipelilyöntejä vielä kuusi kirjaten korttiin ysin.

Tässä kolmannella, vielä kuusi lyöntiä jäljellä.

Kentän lyhyin, neljäs väylä (par 3, 135 m) on eräänlainen välipala. Griini on muodokas ja bunkkeroitu, mutta peruspelillä saa bogin. Viidennen väylän (par 4, 341 m) voi pelata joko raffin kautta oikaisten tai väylää pitkin. Raffit alkavat näin seuran mestiksien ja Vacon Openin lähestyessä olla aikamoista pinaattia, joten suosittelen väylällä pysymistä. Löin hyvän avauksen, mutta korotettuun ja kaltevaan griiniin osuminen ei onnistunut. Bogi tästäkin.

Kuudes väylä on ensimmäinen todellinen haaste. 383-metrinen par 4 vaatii kaksi hyvää lyöntiä, jotta bunkkeroimattomalle griinille pääsee. Löin korkean draivin väylän vasempaan reunaan lähelle ojaa – oikealle missaaville taasen on bunkkereita vastassa. Korttiin merkitsin up&down-parin, joka lienee ensimmäinen par tällä väylällä minulle.

Draiveri tuntui toimivan alkurundilla hienosti, ja löinkin seitsemännen väylän (par 5, 476 m) avauksen jälleen väylälle. Yleensä olen pelannut NW-kenttää lyhyemmältä 55 tiiltä, ja etenkin nyt seiskaa pelatessani huomasin tämän. Väylä nousee loivaan ylämäkeen eikä minulla ollut mitään asiaa yrittää kakkoslyöntiä griinille. Putteri oli helteestä huolimatta jäässä: lyhyeksi jätetyn lähestymisen jälkeen hyvä chippi, mutta surkea ensimmäinen putti. Bogi korttiin taas.

Kentän kahdeksas väylä on hieno par 3 (147 m). Griini on nostettu ja etenkin oikealle suuntautuvat avaukset ovat vaikeuksissa. Lyhyeksi ei kannata jättää, koska bunkkerit vaanivat. Griinikin on haastava, joten tässä parin tekeminen on hyvä tulos. Tein perusbogin.

Hieno par 3, joka haastaa joka kerta.

Seuraavalle tiille kulkiessani kiitin autoani: jyrkkä nousu oli helteelläkin helppo autossa istuen. Ysin takatiiltä avautuvat hienot maisemat kohti 1./10.-tiitä ja klubitaloa sekä Kytäjärveä. Ysiväylä on kutkuttava par 4 (304 m): tilaa avaukselle on, vaikka bunkkerit ottavat huonot vastaan. Toisaalta draiveria ei tarvitse, koska mitta on lyhyt, mutta griiniä olisi hyvä päästä lähestymään lyhyellä mailalla – se on hyvin suojattu ja kalteva. Yritin tehdä kuten ennenkin eli lyödä vasemman reunan bunkkereiden yli noin 80 metriin. Surkea osuma, jonka jälkeen raffista hybridillä kohti griiniä – bunkkeriin. Siitä sitten sössin lyhyeksi ja otin vielä chipin ja kaksi puttia. Tuplabogiin päättyi siis etuysini, joka on mielestäni hitusen takaysiä parempi. Yhtään griiniosumaa ei vielä tullut.

Houkutteleva 9. väylä, jossa järkevällä pelillä tekee parin.

Takaysi: haastavia väyliä ja korkeuseroja

Kytäjällä ei käydä ysien välissä klubitalolla, vaan molempien kenttien kymppitiin vieressä on taukokioski. Kioskin terassilla ehdin vähän fiilistellä kenttää ja peliä ennen takaysille lähtöä. Olen pelannut Linna Golfissa ja Sarfvikissa, joita pidän vähän samantyyppisinä ”ison rahan” kenttinä. Kytäjän ehdoton etu muihin nähden on kentän lay-out: tiiltä näkee koko väylän ja pallon alastuloalueen eikä mitään yllätyksiä pitäisi olla. Pelattavuus on mielestäni omaa luokkaansa.

Takaysi alkaa lyhyellä par nelosella (299 m), jonka lähestyminen lyödään jyrkkään ylämäkeen. Avaus spoonilla sataan metriin vasemmalle raffiin, josta nosto puiden yli pienestä maskista griinille. Taas oli golfauto mukava mäkeä kivutessa. Kiva yllätys oli, kun palloni makasi metrin päässä reiästä! Birkkuputti sisään ja pieni fiilistely: kymppigriiniltä avautuu hieno maisema väylien yli Kytäjärvelle.

Jos joku Kytäjän väylistä hirvittää tiillä, on se NW-kentän yhdestoista, 172-metrinen par 3. Oikealle voi hyvin missata, mutta vasemmalla on pusikkoinen mäki ja kolme bunkkeria, joista nostaminen isolle, kaltevalle griinille ei houkuttele. Löin avaukseni lyhyeksi griinin etureunaan, josta matkaa reikään oli noin kaksikymmentä metriä. Kolmella putilla selvisin. Tässä voi tehdä ison tuloksen, jos ei ole tarkkana.

Sen sijaan kahdestoista väylä, lyhyt par 5 (452 m), kuulostaa birkkupaikalta. Jos ylhäältä lyötävä avaus on ladulla ja uskaltaa lyödä kakkosen isohkon ojan yli griinille, voi päästä puttaamaan eaglea (kuten jopa minä pari kertaa aiemmin). Nyt vetäisin oikein voimalla itseni oikealle pinaattiin, josta vasta toisella välilyönnillä pääsin yrittämään griinille. Bogilla selvisin onneksi tästäkin.

Tästä raimolla keskiuraan, kakkonen tanssiparketille ja iigeli koteloon. Tai sitten slaissi raffiin.

Kolmastoista ja neljästoista väylä (par 4:t 356 m ja 392 m) menivätkin sitten puttitreeniksi. Molemmilla huonot avaukset vasemmalle, lyhyeksi jääneet lähestymiset ja lopuksi vielä kolme puttia. Kolmastoista ei ole kovin vaikea, vaikka griini on nostettu ja bunkkeroitu – tilaa kuitenkin on paljon. Neljästoista taasen on yksi kentän haastavimmista pituutensa ja griinin kaltevuuden ansiosta. Tuplabogit korttia rumentamaan tällä kertaa.

Kentän viimeinen par 3 (162 m) on selkeä, mutta yllättävän haastava. Griini on iso, ja usein paras taktiikka onkin lyödä vain keskelle ja tehdä kahden putin par. Lyhyeksi ei voi jättää, koska vesieste vie pallot, ja griinin molemmilla puolilla on koukeroiset bunkkerit. Rundini toinen griiniosuma tuli tässä, mutta väärään päähän griiniä. Kolmella putilla bogi, johon olin itseasiassa ihan tyytyväinen.

Kytäjällä on klassisesti hienot lopetusjaksot molemmilla kentillä. North Westin kolme viimeistä väylää tarjoavat haastetta kaikentasoisille pelaajille. Kuudestoista on hieno par 4 (358 m), jossa avauslyönti kuumottaa tavallista enemmän. Hukilla pääsee veteen ja slaissilla metsään. Griini on helpohko, mutta sivuille ei voi juurikaan missata. Löin loistavan draivin, surkean lähestymisen, hyvän pitchin ja pari puttia – bogi korttiin.

Tästä kun osuu väylään, voi antaa pelikaverille yläfemman. Hieno golfreikä.

Seitsemästoista väylä on pelurin birkkuväylä (par 5, 465 m), kunhan avauksen saa peliin (ja tilaa on!). Jätin ylämäkeen lyötävän lähestymisen taas lyhyeksi, joten tyydyin perusbogiin chipin ja kahden putin jälkeen. Tällä väylällä nimenomaan ei kannata jättää lähestymistä lyhyeksi, koska pallo voi valua kauas alas. Jos auto on käytössä, kannattaa 16. griinille mentäessä tai sieltä poistuessa poiketa 17. väylän takatiille, josta avautuu mahtava näkymä yli koko kentän!

17. väylän takatiille kannattaa kiivetä.

Päätösreikä on monella kentällä yksi hienoimmista, ja niin se on Kytäjälläkin. Itse asiassa molempien kenttien päätösreiät ovat mielestäni erittäin onnistuneita. NW:llä kyseessä on pitkä par 4 (406 m), jossa avaus lyödään bunkkereiden väliin ja lähestyminen hyvin bunkkeroidulle, hankalalle griinille. 18. väylä onkin kentän vaikein. Löin jälleen hienon avauksen, mutta vähän vasemmalle, bunkkeriin. Välilyönnin jälkeen wedgellä griinille ja kaksi puttia, joten ns. hyvä bogi rundin päätökseksi. Sitten vain auto takaisin parkkiin ja kohti pukuhuonetta.

Edit: lopputulokseksi rundista tuli 93 lyöntiä (+21) eli viisi yli oman tasoituksen. Huono tulos tuli ilman rankkareita ja tilastot kertovat syyt: vain kaksi griiniosumaa, yhteensä 37 puttia ja 13 chippiä sekä kaksi griinibunkkerilyöntiä. Väyläosumat 6/14, ja misseistä kolme bunkkeriin, kaksi ihan hyvin peliin. Pallo paremmin tiiltä peliin, enemmän griiniosumia ja putterin sulatus syväjäästä, niin kymmenkunta lyöntiä lähtee tuloksesta helposti.

Scorecard Kytäjä NW

Loppufiilikset: uudestaan!

Auto pelasti paljon, sillä olin rundin lopussakin vielä hyvässä vireessä ja peli kulki kohtuullisesti. Helle ei pahasti haitannut auton antaessa suojaa ja säästäessä jalkoja. Kytäjän ravintolan terassilla on mukava katsella South East -kentällä pelaavia ja pelata jälkipelejä. Ravintolan lounas on linjassa kentän ja muiden palvelujen kanssa, joten kokonaisuus on kohdallaan. Tänne täytyy taas tulla uudestaan. (Täydellisessä maailmassa Kytäjä olisi vähän lähempänä Helsinkiä tai itse asuisin lähempänä Hyvinkäätä – reilun kolmen vartin ajoaika kotoa on kipurajalla.)

Ohikulkijat vähän ihmettelivät kolmijalkaviritystäni.

Kytäjä on ehdottomasti yksi Suomen parhaista kentistä. Juttelin klubin aktiivin kanssa, joka oli kotikentän vaihtoa pohtiessaan epäileväinen, voisiko hän, tavallinen harrastelija, edes pelata noin hienolla kentällä. Tämä mielikuva muuttui kuulemma nopeasti, ja hyvä huomio onkin, että myös tavalliselle klubipelaajalle tekee hyvää pelata hienon lay-outin kentällä.

Lopuksi kannustan kaikkia tulemaan 14.–17.8. pelattavaan Challenge Tour -kisaan paikan päälle. Vacon Openissa pääsee näkemään Euroopan huippugolfia samoilla väylillä, joihin kannattaa käydä nyt tutustumassa.

Jälkipelit terassilla, josta avautuu näkymä SE-kentälle ja Kytäjärvelle.