Links Trophy – ratkaisuväylät (GoGolf)

(Alla oleva blogaus julkaistiin 6.8.2014 GoGolfin nettisivuilla. GF-edut yms. olivat tuolloin voimassa – nykyiset edut löytyvät GoGolfin nettisivuilta.)

Tulevana viikonloppuna 9.–10.8. ratkaistaan, kuka on Suomen paras links-golfari. Kautta aikojen ensimmäinen Links Trophy -kilpailu mittaa sekä ammattilaisten että amatöörien shot-making-taidot huippukuntoisilla Tapiola Golfin ja Vuosaari Golfin kentillä. Kisaan mahtuu vielä joitain pelaajia mukaan, joten ilmoittaudu heti täältä. Pääset testaamaan pelitaitosi, saat kaksi edullista greenfeetä, lounaat ja pelipaidan!

Ammattilaisille kisan palkintopotissa on 4000 euroa, josta voittaja kuittaa 2500. Lisäksi palkintopöydällä on mm. matkalahjakortti Pohjois-Italiaan Castelconturbiaan, Tapiolan ja Vuosaaren pelioikeudet sekä holaripalkintona Volkswagen Amarok-auto.

Missä kilpailu ratkeaa? Missä ovat kenttien ansat ja birkkupaikat? Tässä valistunut arvaukseni, kannattaa käydä itse testaamassa tällä viikolla (kisaan osallistujille GF Tapiolaan 45 € ja Vuosaareen 35 €).

Tapiola Golf

Tapiola on avattiin viime kesänä ja on siihen nähden uskomattoman hyvässä ruohossa – griinit ovat virheettömät ja vajaata kasvua voi nähdä lähinnä väylien välialueilla. Luonteeltaan kenttä on Vuosaaren tapainen, mutta muodoiltaan selvästi kumpuilevampi: sekä väylät että griinit ovat muodokkaita ja odotettavissa on vaikeita putteja ja odottamattomia pomppuja.

Pituuden puolesta (ja slope-arvoltaan) Tapiola on helpompi, joten lähestymisiä pääsee lyömään useimmiten lähempää. Toisaalta Tapiolassa on todella paljon bunkkereita, joiden muotoilu on haastava. Lisäksi isoilla monitasogriineillä lipun paikka tulee vaikuttamaan paljon – rautapeli on oltava kondiksessa. Vaikka kenttä on lyhyt, on huipputuloksen tekeminen vaikeaa.

Lyhyesti sanottuna Tapiolan etuysillä tehdään tulosta, ja takaysillä yritetään pitää saavutetut asemat. Links Trophyssä pelataan yhteislähtönä, joten arpaonnella voi olla merkitystä: etuysiltä aloittavat voivat saada helpommilla väylillä momentumin päälle ja pelata takaysin riskejä vältellen. Toisaalta takaysiltä aloittavat pääsevät tuorein jaloin vaikeille rei’ille ja voivat onnistuessaan saada kovaa itseluottamusta etuysin birkkupaikoille.

Birkkupaikat

Kaikki par-5:t eli väylät 1, 5 ja 11. Ykkösellä päässee lyömään kakkoslyöntiä griinille pitkällä raudalla tai helpon lay-upin jälkeen wedgellä. Viitosväylällä on vasemmalla out-paalut, mutta doglegiä oikaisemalla pääsee taas lyömään toista griinille, joka tosin on ykköstä paremmin suojattu bunkkereilla. Yhdestoista väylä on viitosen tapaan dogleg vasempaan, jossa out-raja uhkaa liian rohkeaa linjaa lyöviä. Jos pallonsa pitää väylällä, on griinille helppo lähestyä kakkoslyöntiä pitkällä raudalla.

Ykkösväylällä on hyvä birkkumahdollisuus, kunhan osuu lähestymisen griinin tuntumaan.

Lyhyet par-4:t eli väylät 3, 6, 7, 8, 12 ja 14. Tapiolan etuysin par-4:llä ei draiveria välttämättä tarvitse, mutta jos haluaa, voi useimmiten hyökätä lähes griinille asti. Helpoiten tämä onnistuu 7. väylällä (349/317/298/260 m), jossa itse löin myötätuuleen 300-metrisen – jäljellä oli vain pieni nosto wedgellä griinin vierestä. Jos 6. väylällä lippu ei ole takanurkassa, on siinäkin todellinen birkkumahdollisuus. Takaysillä on tiukempaa, mutta 12. ja 14. väylä antavat helpohkot birkkumahdollisuudet – molemmilla on keltaiselta tiiltä mittaa vain reilut 290-metriä, joten pienellä mailalla pääsee lähestymään.

Avaus rulli pitkään myötätuulessa. Tästä griinille ja kahden putin par.

Ansat

Takaysin neljä viimeistä eli väylät 15–18. Kentän loppujakso on tehty ratkaisuja varten. Neljäsataametrinen par-4 15. haastaa kovemmankin pelaajan, ja keskiarvo asettuu varmasti lähemmäksi viitosta kuin nelosta. Väylä on suora, mutta kapenee ahtaaksi. Kaksitasogriiniä suojaavat oja vasemmalla ja bunkkerit molemmilla puolilla. Griiniä lähestytään pitkällä raudalla, joten tarkkuus on oltava kohdillaan – järkevää voi olla jopa pelata välilyönti ja lyhyt nosto ojan yli. 16. ja 17. väylä ovat vähän helpompia, mutta 18. haastaa taas: lähestymistä ei voi lyödä vinoon, sillä pahat bunkkerit ympäröivät griiniä.

Tähän kaksitasogriiniin pitäisi osua 160–170 metrin matkalta. (Tupla)bogipaikka.

Lähestymisen pitää olla tarkka, kun 18. griiniä tavoittelee.

9. väylä. Etuysin päätösväylä, keltaisilta 399-metrinen par-4, on varsinkin vastatuuleen todella haastava. Lähestymislyöntiä kannattaa suunnittella tiillä: noin 170 metristä pääsee lyömään tasaiselta, mutta huippupitkällä draivilla voi joutua kumpujen keskelle ala-, ylä- tai sivurinteeseen. Griini on helpohko, mutta iso.

Omia askelmerkkejä voi suunnitella tuolla: http://www.tapiolagolf.fi/fi/tutustu-kenttaan/vaylakuvaukset.

Vuosaari Golf

Vuosaari on ollut koko kauden erinomaisessa kunnossa. Raffit ovat varmasti mestaruuskisojen jäljiltä vaikeat ja griinit nopeat. Vuosaaressa avauslyöntien pituudella on Tapiolaa tärkeämpi merkitys – varsinkin vastatuuleen pelattavilla väylillä saa painaa palloa ihan tosissaan. Vuosaaressa on vähemmän bunkkereita, eikä niiden muoto ole Tapiolan tapaan niin repaleinen, mutta kooltaan ne ovat yleensä pienempiä ja syvempiä. Vuosaaressa on neljä par-3:sta, kun Tapiolassa niitä on kolme. Vuosaari on ainakin itselleni enemmän tasapaksumpi: millä tahansa väylällä on mahdollista saada hyväkin tulos, mutta toisaalta isoja numeroita tulee pienestäkin herpaantumisesta.

Birkkupaikat

Helppojen griinien lyhyet väylät eli 1, 2, 7, 10, 12 ja 13. Ykkösväylä on mukavan helppo par-5: avaus ladulle, kakkonen griinin lähelle tai keskiraudalla sataselle. Griini on iso, mutta helppolukuinen. Kakkosväylällä (par-4, 317 m keltaisilta) pitää välttää oikean reunan out-raja, mutta tarkalla avauksella pääsee tuloksentekoon. Seiska ja kymppi ovat selkeitä ylämäkeen lyötäviä parnelosia, joissa peruspelillä pääsee puttaamaan birkkua isolle, tasaiselle griinille. Kahdestoista on kentän lyhyin par-3, keltaisilta vain 125 metriä veden yli helpolle griinille. Kolmastoista taasen on kahdella päälle lyötävissä oleva par-5, jossa tosin griinin seutu on haastava – ehkä järkevää onkin lyödä välilyönti ja nostaa varmasti birkkupaikkaan.

Seiskaväylä pelataan kohti Pauligin paahtimoa.

Kakkosväylän avaus on oltava tarkka, mutta lähestyminen väylältä on helppo.

 

Ansat

Out-rajojen reunustamat riskiväylät eli 3, 8 ja 9. Kolmosväylä on kaksijakoinen: suora par-5, jossa hyvän avauksen jälkeen voi lyödä kakkosen lähelle griiniä. Toisaalta koko matkan oikealla kulkeva out ja griinin takana oleva jyrkkä reuna vaativat pelaajalta hyviä lyöntejä. Kahdeksas väylä on pitkä par-3, jossa hukki tuo välittömästi vaikeuksia: out ja pitkä heinä tekevät par-tuloksesta mahdottoman. Vastatuuleen isolle kaksitasogriinille on vaikea saada osumaa. Yhdeksäs puolestaan on hieno par-4 (391 metriä keltaisilta), joka lyödään alamäkeen merta ja klubitaloa kohti. Vasemmalla on out ja griiniä vartioivat bunkkerit. Avaus väylään ja sitten katsotaan, pääseekö griinille.

Jos ysille sai aikaan birkun tai parin, voi käydä klubilla onnittelemassa itseään.

Hankalagriiniset tarkkuusväylät eli 6, 11 ja 17. Näitä kolmea väylää yhdistää kolme asiaa: griini on bunkkeroimaton, mutta vaikea ja sitä lähestytään leveän ojan yli. Kuudes väylä on periaatteessa helppo par-3 (keltaisilta vain 128 metriä), mutta tuuli ja korotettu, kumpuileva griini syövät tulosta. Yhdennellätoista ei tarvitse draiveria avaukseen, mutta lähestymisen kanssa täytyy olla tarkkana: kentän kumpuilevin griini rankaisee, jos olet väärällä puolella, ja lyhyeksi jääneet lähestymiset valuvat vesiesteeseen. Seitsemästoista lyödään sokkoavauksena alamäkeen, ja lähestyminen joko alarinteestä tai tasaiselta veden yli korotetulle kaksitasogriinille.

Mentaaliharjoittelua voi tehdä virtuaalisesti tuolla: http://golfpiste.com/vuosaarigolf/VirtualTour.html

Viikonloppuna katsotaan, miten askelmerkit osuvat kohdalleen! Kommentoi alle – mitä mieltä olet, ratkeaako kisa näillä väylillä? Vai oletko eri mieltä?