20130804_0049

Finnish Challenge 2013 katsojan näkökulmasta

Hieno kenttä, kovatasoinen kisa ja hieman ontuvat järjestelyt. Miltä Finnish Challenge 2013 näytti katsojan näkökulmasta?

Golf on niitä harvoja lajeja, joita pääsee seuraamaan huipputasolla Suomessa. Challenge Tourin kisoja on järjestetty Suomessa vuosia, ja toivottavasti jatkossakin. On myös hienoa saada naisten Euroopan Tourin kilpailu takaisin! On vaikea uskoa, että Suomeen saataisiin miesten Euroopan Tourin kisaa lähivuosina, joten Finnish Challenge on parasta miesten ammattilaisgolfia, jota Suomessa näkee.

Viime vuonna en päässyt paikalle kisaa katsomaan, joten nyt oli aika paikata moka. Kytäjä on itselleni tuttu paikka, kisassa mukana melkein kaikki kovimmat suomalaiset ja kelit näyttivät suosivan.

Kahtalaiset ennakkofiilikset

Päätin lähteä katsomaan kisan finaalipäivää paikan päälle. Otin 6-vuotiaan poikani mukaan ajatellen, että istuisimme jollain hyvällä paikalla kisaa katsomassa eväitä syöden. Olin varautunut siihen, että helteisen kelin ja pojan kiinnostuksen ylläpitämisen vuoksi on pakko välillä käydä viilentymässä klubitalolla.

Finnish Challengea hehkutettiin ennakkoon jonkin verran mm. NelonenPron golf-lähetysten tauoilla. Mainosspotissa kerrottiin mahdollisuudesta ”osallistua yleisötapahtumiin Suomen ykköskentällä”. Hienoa, ajattelin: ehkä jokin puttialue, mainosteltat tai muuta tekemistä tauoille. Jotain tämän suuntaista myös kisan promoottori Juha Juvonen lupaili.

Tietoa siitä, millaisia yleisötapahtumia kisapaikalla olisi, ei kuitenkaan tuntunut löytyvän mistään (kisan nettisivuja ei oikein hyvällä tahdollakaan voi sanoa kovin houkutteleviksi, valitettavasti). Lopulta kysyin Golfliitolta Twitterin kautta asiasta.

twitterkysymys

Vastausta ei kuulunut. Lieneekö syy siinä, ettei yleisötapahtumia ainakaan sunnuntaina ollut. Pettymys. Olin odottanut vähän ”festarimeininkiä” ja jotain oheistoimintaa sen varalta, etteivät poikaa kentän tapahtumat kiinnostaisikaan.

Olisi kiva tietää, mihin Juvosen mainitsemat tapahtumat jäivät, ja onko oheisohjelmaa järjestetty muina vuosina. Ei luulisi olevan vaikeaa järjestää kisapaikalle esimerkiksi Golfviikolta tuttua kroko-maalitaulua tai jonkin sponsorin ”tarjoamaa” lähipelikisaa. Ja jos paikalle halutaan katsojia lapsineen, voi hankkia lisäksi vaikkapa pari pleikkaria golf-peleineen ja pomppulinnan. Yleisötapahtumille olisi Kytäjällä ollut reilusti tilaa – ensi vuonna sitten, vai mitä?

Ennakkofiilikset olivat siis kahtalaiset: odotettavissa oli hyvää golfia ja hieno kesäpäivä kentällä, mutta markkinoinnin kompastelut laskivat hieman suurinta intoa.

Kytäjän puitteet ja kenttä: very nice!

Finnish Challengea mainostettiin kisan nettisivuilla Pohjoismaiden toiseksi suurimmaksi golfkilpailuksi (ET:n Nordea Mastersin jälkeen), ja ilmeisesti puitteet Kytäjällä ovat Challenge Tourin huipputasoa. Klubitalossa on paljon tilaa, ja VIP-teltoille ja muille tilapäisrakenteille on kyllä lääniä. Jostain muistan kuulleeni, ettei kiertueen kaikilla kentillä voi edes lyödä draiveja rangella, koska tila ei riitä. Tätä ongelmaa Kytäjällä ei ole. Vähän harmillisesti range oli kai koko päivän varattu vain kilpapelaajille.

Saapuessamme kentälle meidät ohjattiin rangen parkkialueelle, joka jo yhdentoista aikaan aamupäivällä oli täyttynyt. Joku oli kai sponsoroinut vapaaehtoisille liikenteenohjaajille Titleistin lippikset, joille oli varmasti käyttöä helteellä. Hyvä, että liikennettä ohjattiin, varsinkin, kun lisää parkkitilaa oli otettu käyttöön tienvarresta.

Kymppitiin vierelle oli pystytetty iso tulostaulu, jolta pystyi seuraamaan livescoringia. Ensivaikutelma oli lupaava.

Kilpailu pelattiin Kytäjän North West -kentällä, joka näytti olevan hienossa kunnossa. Kenttä on tourpelaajille helpohko, ja parina ekana päivänä hurjasteltiin paljon alle parin (johtotulos puolivälissä kisaa oli -13 ja cut-raja -2). Toisaalta tenniksen olympiavoittaja Jevgeni Kafelnikov tuuppasi tulokset 85–84 (+25).

Vielä on tennisässällä opittavaa golfista.
Vielä on tennisässällä opittavaa ammattilaisgolfista.
Ykkösväylän avauslyönti saattaisi vähän hirvittää.
Ykkösväylän avauslyönti saattaisi vähän hirvittää.

Patu, Roope ja muut sankarit lähietäisyydeltä

Matkalla parkkipaikalta klubitalolle meille sattui uskomaton tuuri: Gogolfin Hanni Tyry kysyi ohimennen, lähdemmekö hänen golfautonsa kyytiin. Hän oli juuri lähdössä kymppitiiltä kentälle Peter Erofejeffin peliä katsomaan, ja me saimme hienon mahdollisuuden päästä näkemään peliä laajasti eri puolilta kenttää. 6-vuotiaan jaloilla ei olisi montaa pitkää kävelyä tehty, joten otimme tarjouksen ilolla vastaan. Kentällä kurvaillessamme kyselimme muiltakin kyytihaluja ja pari kertaa joku mukaan tulikin. Iso kiitos Hannille!

Olin suunnitellut kuvaavani ihan peruskuvia, mutta tilanne mahdollisti monipuolisemman kameran käytön. Tällaiselle tavalliselle kisaturistille oli tosi hauskaa olla pressiautossa kameran kanssa heilumassa. Onneksi jotkut kuvista onnistuivatkin ihan hyvin – alla kuvagalleria ja videopätkiä.

Oikeille väylille suunnistaminen olisi ollut vaikeaa, jos kenttä olisi ollut vieras, koska tiiboksien tavalliset merkkitolpat oli otettu pois. Mielestäni ne olisi voitu jättää paikoilleen tai pikemminkin rakentaa omat mainostaustakyltit jokaiselle tiille – nyt taustakylttejä oli vain siellä, missä tv-kameratkin. Katsojien siirtymistä väylältä toiselle olisi helpottanut myös risteyskohtiin pystytetyt opasteet. Pieniä juttuja, mutta tekevät ison vaikutuksen katsojaan.

Ensin siis Patun ryhmä. (Puhun tässä nyt Patusta, vaikken miestä tunnekaan enkä ollut aiemmin häntä edes tavannut. Mukavan oloinen heppu.) Patun kanssa pelasi ruotsalainen Jacob Glennemo ja eteläkorealainen Sihwan Kim, joka menetti voittomahdollisuutensa lauantaina sekoiltuaan siirtosäännön kanssa oikein urakalla: mies sai 16 rangaistuslyöntiä ja kierroksen kokonaistulokseksi tuli 84 lyöntiä (+12). Spekulointi on spekulointia, mutta ilman tuota mokaa Kim olisi taistellut kisan voitosta vuorenvarmasti.

Patun ryhmän peliä oli seuraamassa meidän lisäksemme vain Glennemon vanhemmat (?) ja Kimin tyttöystävä (?) sekä kisavirkailija. Sääli, sillä Kim paukutti tauluun kymmenen birkkua ja kenttäennätyksen 63 (-9).

Tietokilpailu: mikä ysi ei kuulu joukkoon?
Tietokilpailu: mikä ysi ei kuulu joukkoon?

Patun peli ei ollut sujunut odotetulla tavalla, ja hän oli cutin selvittäneistä häntäpäässä, noin 25 lyöntiä kärjestä jääneenä. Mies vaikutti kuitenkin hyväntuuliselta, kun häntä etuysillä (kentän takaysillä) seurasimme.  Tässä pari videoklippiä alku- ja loppurundilta:

Jätimme Patun ryhmän 7. tiille (kentän 16.) ja siirryimme Antti AhokkaanMikko Korhosen ryhmän kautta seuraamaan hetkeksi Erik Myllymäen ja Roope Kakon peliä. Komeita niittejä pistelivät kukin, ja yleisöäkin oli jo Patun ryhmää enemmän. Kakolla ja Myllymäellä oli kierroksen alkupuolella mahdollisuus unelmapelillä viiden sakkiin. Päätimme siis pitäytyä etäämmällä ja siirtyä pikkuhiljaa klubille lounaalle.

Mikko Korhonen, Guillaume Cambis ja Antti Ahokas 14. väylän tiillä.
Mikko Korhonen, Guillaume Cambis ja Antti Ahokas 14. väylän tiillä.

 Tankkaus ja maaliintulo

Kytäjän sapuskat ovat yleensä maistuneet, niin nytkin. Klubileipä itselle ja lasten buffet-annos pojalle. Jonoja ei juuri ollut ja ruoka tuli nopeasti. Lounaan ääressä oli hyvä punnita suomalaista golfkulttuuria ja lajin imagoa ylipäänsä. Tämä vaatii oman postauksensa myöhemmin, mutta sanottakoon tässä vaiheessa, että itselläni aika on niukin resurssi, minkä vuoksi iltaysien pelaaminen on osoittautunut tämän kesän hitiksi.

Tankkauksesta muutama ajatus. Viikonloppu Kytäjällä oli helteinen ja pelaajien lisäksi yleisö oli kuumissaan. Olisin toivonut juomapisteitä kentälle. Jokin virvoitusjuomasponsori mukaan ja juomapiste yleisölle kentän takanurkkaan? Tai kymppitiin tienoille tai kiertävä myyntiauto kentälle pyörimään? Kymppitiin taukomökistä toki sai ostaa juotavaa, ja pelaajille oli vesipulloja kentällä tarjolla. Ehkä tällaiset yleisöpalvelut ovat vain isompien kisojen juttu?

Syötyämme siirryimme takaisin kentälle seuraamaan Myllymäen, Kakon ja kärkiryhmien maaliintuloa. Autokyydillä ehdimme nähdä myös Patun tekevän 17. reiälle (kentän 8.) harmittavan tuplabogin.

Myllymäki teki 17. reiälle (par 5) hienon birkun ja noin viisikymmenpäinen yleisö riemuitsi, hillitysti. Golfyleisö näyttää Suomessa olevan hyväkäytöksistä. Muutama ”Hyvä Erik!”-huuto kuului, mikä on mielestäni hieno juttu. Olen itse tottunut kannustamaan pelikavereita kentällä ja toivoisin enemmänkin kannustushuutoja pelaajille. Jenkkitourilta tuttuja ”In the hole!”-karjumisia en kaipaa, mutta dialogia pelaajien ja yleisön välille kyllä.

Myllymäen jälkeen 17. griiniä lähestyi Kakon ryhmä. Kakon kakkoslyönti raffista painui etubunuun, josta hän ei saanut up&downia tehtyä. Par korttiin ja kohti viimeistä väylää yleisöhännän saattelemana.

Viimeiselle väylälle Kakko teki väyläbunkkerista hienon parin. Vika rundi näin ollen tulokseen 70 (-2), koko kisa tulokseen -13 eli jaetulle 11. sijalle. Eroa voittajaan jäi kahdeksan lyöntiä. Myllymäki pelasi lyönnin paremmin kokonaistulokseen -14 ollen kisan 10. ja paras suomalainen. Videoita ja uutisia kisasta löytyy mm. Golfliitolta, Golfpiste.comista ja Gogolfilta. Tässä Kakon maaliintulo:

Tässä vaiheessa näytti melko jo selvältä, että Walesin Stuart Manley veisi kisan voiton. Yleisö vaelsi takaisin 17. griinille, jonne matkaa oli kohtuullisesti ja josta näkyy hienosti koko väylän peli. Manley teki varman parin ja lähti viimeiselle tiille kolmen lyönnin johtoasemassa. Itselläni oli varmastikin pieni väsymys, koska koko homma tuntui lässähtävän loppuun, vaikka Manley oli pelannut hienosti koko viikon.

No, toisaalta, olihan se komeata katseltavaa, kun ammattipelaajat draivaa. Tässä Etelä-Afrikan 20-vuotiaan Brandon Stonen tyylinäyte 18. tiiboksista:

Manley teki viimeiselle väylälle bogin ja voitti kisan siten kahdella lyönnillä. Palkintojenjakoa odoteltiin jonkin aikaa, ja median edustajat tekivät pelaajahaastatteluja sillä välin. Manley kuittasi 27 200 euron shekin, Myllymäki iPadin ja Kim kai jotain Kytäjä Golf -tavaraa kenttäennätyksen kunniaksi. Iso osuus palkintojenjakopuheista osoitettiin kenttähenkilökunnalle ja vapaaehtoisille, jotka kieltämättä olivat tehneet hienon duunin.

Palkintojenjakoa odotellessa. Kohtuullisesti oli yleisöä paikalla, vaikka suurin massa oli ilmeisesti klubilla tai VIP-teltassa.
Palkintojenjakoa odotellessa. Kohtuullisesti oli yleisöä paikalla, vaikka suurin massa oli ilmeisesti klubilla tai VIP-teltassa. Musta-valkoraitaisia paitoja näkyi paljon – he olivat kisan vapaaehtoisia toimitsijoita.
Etelä-Korean Kim, Walesin Manley ja Suomen Myllymäki. Sekä Golfliiton Kalle Virtapohja ja Golf Digestin Teemu Tyry.
Etelä-Korean Kim, Walesin Manley ja Suomen Myllymäki. Sekä Golfliiton Kalle Virtapohja (vasemmalla) ja Golf Digestin/Golfpisteen Teemu Tyry (oikealla).

Loppufiilikset

Odotin Finnish Challengea melko pitkään. Finaalipäivä oli merkattuna kalenteriin ja ennakkojutut kisasta luin tarkkaan. Kolme ensimmäistä päivää seurasin livescoringia ja livetwiittejä, luin uutiset ja katsoin pelaajahaastattelut. Toivoin kisasta todellista golftapahtumaa, enemmän kuin ”pelkkää” kilpailua.

Odotukset täyttyivät kohtuullisen hyvin. Kentällä oli kiva seurata kisaa ja pelaajia, ja yleisöäkin tuntui olevan mukavasti. Yllätyin hieman siitä, miten rennosti yleisö oli varustautunut: hihattomia paitoja näkyi joitain, t-paitoja enemmänkin eikä muutenkaan oltu ruutuhousumeiningissä. Hyvä! Muutamia perheitä lapsineen oli ja pari-kolmekymppisiä kaveriryhmiä, mutta isoin ikäryhmä taisi olla noin nelikymppiset. Suomen golfin kannalta on mielestäni tärkeää, että yleisöä isoissa kisoissa on, mieluusti paljon. Järjestelyt Kytäjällä olivat varmasti perustasoa paremmat (mm. klubitalossa oli livescoring-näyttöjä). Yllä mainitut pienet parannukset kruunaisivat katsojakokemuksen.

Yksi yleisömääriin vaikuttava tekijä on tietysti kentän sijainti. Ja onhan Kytäjä vähän kaukana, vaikkakin lähellä moottoritietä. Aiemmin Challenge Touria on pelattu Linna Golfissa Hämeenlinnassa ja St. Laurence Golfissa Lohjalla, jotka ovat vielä pidemmän matkan takana, näin helsinkiläisvinkkelistä katsottuna. Todellisuus lieneekin sellainen, ettei lähempää taida löytyä Kytäjän puitteisiin yltävää kenttää.

Pelaajat pääsivät tekemään North West -kentällä tulosta, mikä oli katsojan kannalta mukavaa: 77 jatkoon päässeestä lopulta 68 pelaajaa pelasi kokonaistulokseen alle parin. Telkkarista golfia katsoneelle oli hieman yllättävää, ettei katsojien kulkua kentällä juuri ohjattu: pelaajien perässä sai kulkea, ja rajoitetut alueet olivat harvassa. Kentällä oli vapaaehtoisia forecaddieita, jotka tarvittaessa paimensivat harhautuneita katsojia pois vaara-alueilta. Mainitsemani opasteet olisivat varmasti auttaneet katsojia oikeille väylille.

Kaiken kaikkiaan hieno tapahtuma, jolle todella toivon jatkoa (jota Golfliiton tj. Petri Peltoniemi lupailee, vaikka kilpailu tuottaakin liitolle tappiota) . Monessa uutisjutussa korostettiin CT-kisan merkitystä suomalaispelaajien kehittymiselle, mikä varmasti pitää paikkansa. Finnish Challengella, Erkko Trophyllä, HLR Golf Academy Openilla, Finnish Openilla ja muilla kansainvälisillä golfkilpailuilla on mielestäni yhtä tärkeä merkitys myös suomalaisen golfkulttuurin kehittymiselle. Nuoret golfarit näkevät esikuviaan lähietäisyydeltä, golfharrastajat pääsevät näkemään kansainvälistä menoa ja ”suuri yleisö” ja media tutustuvat golfiin. Vielä kun yleisöä saataisiin paikalle kolmin-nelinkertainen määrä, olisi suuremman luokan golftapahtuma mahdollinen.

Suomalaismenestys kotimaan kisoissa ja maailmalla tietysti ruokkii positiivista kierrettä: menestyneitä pelaajia tullaan katsomaan ja voittajan kelkkaan on kiva hypätä. Jos Mikko Ilonen pelaisi Suomessa, tulisi katsojia aivan varmasti paljon paikalle. Challenge Tour onkin erikoinen siksi, että pelaajien toive on olla tulematta enää ensi vuonna – divarista halutaan mestaruussarjaan, ET:lle. Kyllä CT-pelaajat silti ovat kivikovia pelureita, kuten esimerkiksi edellisvuosien Suomen-kisan menestyjät Nicolas Colsaerts ja Peter Uihlein.

Lopuksi vielä yksi pointti tämän vuoden kisasta. Merkittävä ilmiö Finnish Challengessa oli nimittäin livetwiittailun monipuolistuminen: paljon innokkaita älypuhelinten kanssa kentällä sai aikaan twiittejä, kuvia ja videoita. Livetwiitit toimivat golfissa hienosti, ja aihe vaatiikin oman postauksensa.

Ensi vuoden Finnish Challengea odotellessa ajattelin käydä katsomassa Erkko Trophyä Talissa. Kerron myöhemmin, mitä sieltä jäi mieleen. Kerro sinä vaikkapa kommentoimalla tähän alle, miltä Finnish Challenge sinun mielestäsi vaikutti?

 

Tässä vielä kuvia: